Kapteenin Logi 0056

Oma tahto on yksi niitä ihmisolennon ominaisuuksia, joka valitettavasti näinkin pienellä taapertimella alkaa ilmentyä. Taaperoisen oma tahto on valitettava siksi, että taapero tahtoo kaiken. Kukat, verhot, kirjat, johdot, kännykät, kaukosäätimet, läppäri, hiiri, mitä ikinä kuka hyvänsä syö, mitä ikinä kuka hyvänsä ei syö, tai äiti, sen poika haluaa. Ainoa asia mikä pojalle ei kelpaa olen minä silloin kun äitinsä on näkyvissä. Omaa tahtoa seuraa myös kauan odotettu kyky kiukutella. Pojan kanssa puuhastelu on jatkuvaa ein hokemista. Sattuu vaan käymään niin, että ”ei” ei ole aina hyväksyttävä komento. Kun kielsin lastani jyrkällä eillä, jonka päälle heitin vielä vihaisen tuijotuksen, konttasi kiukkuinen mini-ihminen luokseni kuin idän pikajuna, ja läppäsi minua päähän. Nytkin tuo venkoilee ja vinkuilee, kun ei saa lähteä taivaltamaan ympäri kämppää sauvakävelysauva kädessään.

Muutakin älyllistä toimintaa pikkuisen kuutionmuotoisen pään sisällä alkaa tapahtua. Nassikka osaa liittää autot sun muut moottoroidut liikuntavälineet päristelyyn, jonkin asteista käsitteiden yhdistämistä on siis havaittavissa. Liekö johtuu kaikesta uuden oppimisesta, vaiko muusta pään sisällä tapahtuvasta, eli hampaiden puhkeamisesta, mutta joka tapauksessa poika on kiduttanut meitä muutaman yön putkeen olemalla nukkumatta. Monen hyvin nukutun kuukauden jälkeen järkyttävän pätkittäiset ja lyhyet yöunet ovat suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Epätasaisin välein kääpiödemoni aloittaa jumalattoman karjunnan, eikä välttämättä nukahda uudelleen niin millään.
”Enää seitsemäntoista vuotta” -mantran toistelu ei juuri lohduta.

Toisaalta pikkuinen osaa kyllä kompensoida öisen sekopäisyytensä päiväsaikaisella söpöilyllä. Hymynaamainen tepsuttelija on vastakohta Mr. Hydelle, joksi pikku Jekyll iltaisin muuttuu. Päivisinkin silloin, kun häneltä riistetään kaukosäädin. Tai jos äitinsä katoaa näkyvistä. Töissäkäyntini on ilmeisesti aiheuttanut sen, että seurani on täysin toisarvoista äitiin nähden, mikä lisää ennestään puolisoni suurempaa lapsenkasvatustaakkaa. Ehkä syksyllä jatkuva opiskelu vähentää paremman puoliskoni riskiä tulla täysin lapsi/mökki -höperöksi.

Kapteenin Logi 0055

Poika tuli, vuosi meni. Kesän aikana lapsi on kasvanut aivan älyttömästi. Jos nyt olen kartalla ja oikeassa osoitteessa, lapsosta ei enää sanota vauvaksi, vaan vuoden ikäinen on taapero. Ilmeisesti siksi, että taaperot taapertavat. Mutta mikä tuo kuolaava otus on sitten, kun se kävelee? Kävelö?

Vaikka poika muistuttaa ulkonäöllisesti erehdyttävän paljon kaukaasialaisia ikätovereitaan, saattaa versiomme hengelliseltä ominaisuuksiltaan olla ihan vain aasialainen. Nassikka nimittäin selostaa asioita minulle täysin tuntemattomalla kielellä, jonka sanastoon kuuluvat ilmaukset kuten thing, thang, tshiuu, touu, kung fu ja äittä.

Kuten odottaa saattoi, liikkuva lapsi on monin tavoin mielenkiintoisempi tapaus kuin aiempi epämobiili ja flegmaattinen itsensä. Vanhempien on pyrittävä jatkuvaan tarkkavaisuuteen, sillä lapsosen tuhovimma on jotakin hurrikaani Katrinan ja Sumatran tsunamin väliltä. Mikä ikinä on kiivettävissä, se kiivetään (tai kaadetaan), mikä ikinä on revittävissä, se revitään, mikä ikinä on syötävissä, se syödään, ja kaikki nuollaan, oli se nuoltavissa tai ei.

Kaikkien lastenkasvatuskirjojen ja tutkimusten neuvojen mukaisesti annamme pikkulapsen katsoa televisiota. Naperon ylivoimaisia suosikkeja ovat mainokset ja säätiedotukset, muulla ei ole niin väliä. Jotkut jalot kasvatusperiaatteet tulee heitettyä romukoppaan kohtalaisen vauhdikkaasti.
Rassukka pelkää parhaillaan Röllipeikkoa.

Loppukevennys:
Miksi Röllin vene upposi?
Siltä puuttui tilipitappi.