keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kapteenin Logi 0038

Viime viikolla käytimme naperoa terveyskeskuksessa tarkoituksena verinäytteen luovutus allergiatestejä varten. Aikansa kiljuvaa lapsukaista neuloilla tökittyään terveystäti antoi periksi ja lähetti meidät lastenpolille laboratorioon piikiteltäväksi. Matkasimme kuitenkin viikonlopuksi kotipuoleen pysymään yöt hereillä itseään raapivan olion kanssa, joka oli joko a) pussiahma, b) mesimäyrä, tai c) meidän oma pikkuinen hellantelttu. Makuupussin sisällä käyneestä vilskeestä päätellen vastaus on b sekä kaksi a:ta.

Tiistaina painelimme sitten kokeneempien lapsi-inkvisiittoreiden pakeille. Neulaa heilutellut naisihminen kehui kyllä löytäneensä suonen, mutta pojasta ei näyttänyt valuvan tippaakaan verta. En voinut kuin diagnosoida kupeitteni hedelmän antihemofiiliksi. Virtasiko pojan suonissa pelkkää ilmaa, vai varastoiko hän kenties ääntä suoniinsa pitempien huutosessioiden varalta? Toisen kätösen piikitys tuotti viimein tulosta ja isukkikin sai kättä aloillaan pidellessään ylleen uhrilapsen punasoluja. Sottaista. Onneksi lapsukaisen kultakalan muisti nollautuu vielä kohtuu lyhyin väliajoin, joten tapauksista tuskin jää sen pitempikestoisia traumoja.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kapteenin Logi 0037

Että voikin raaVITUTTAA kun kutittaa. Poitsulla rapsututtaa päätä, otsaa ja poskia jatkuvasti. Niinpä tuo köyhän miehen Freddy Kruger pyrkii aina nukkumaan menon yhteydessä suorittamaan pääkopalleen pikaisen ihonsiirron. Logimerkinnän 11 virhekoodia 03 ei siis ole onnistuttu ohjelmoimaan kuntoon. Kutiamista voi aiheuttaa atooppinen ihottuma, mahdollinen allergia tai kuiva ilma. Ottaako tuosta sitten pirukaan selvää, että mikä siihen on syynä. Saa naperotohtori sitä aikansa hutkia ja tutkia ja esittää sitten valistuneen arvauksensa kutiamisen syystä, niin voidaan ainakin se syy 80 % varmuudella sulkea pois. Minulla on kova luotto lääkäreihin.

Eilinen argh oli seuraus lievästä turhautumisesta, kun jälkipolvi sai raivokohtauksen estettyäni häntä tuhoamasta ulkonäköään tomeralla kasvojenpoistolla. Toisaalta jos nappula on alkanut ymmärtää ”näyttää ihan isältään” -kommenttien merkityksen, löytyy naamavihalle täysin looginen peruste. Yrittää se minultakin irrottaa poskia ja silmiä, kun työnnän turpani pikkuherran käsien ulottuville. Kai poika on sitä mieltä, että tällaiset evoluution emämunaukset on parempi repiä osiin ja koota uudelleen joksikin paremman näköiseksi – suunnilleen Picasson Itkevää naista muistuttavaksi - kokonaisuudeksi.

Tämä raapimisjuttu olisi huvittavampi jos vauva-Wolverinellä ei oikeasti olisi sapelinteräviä adamantiumkynsiä. Lähikontakti vauvan kanssa tuntuu suunnilleen samalta kuin kohtaisi leikkisän puuman. Se saattaa näyttää söpöltä, mutta se haluaa vain raapia naamasi ja syödä kätesi.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Kapteenin Logi 0035

Taas on laiskottanut urakalla, joten kirjoittelu on jäänyt vähiin. Uusi kuukausi on kuitenkin hyvä avata päivityksellä. Käytiin vilkaisemassa ystäväin tuoretta tyttövauvaa jokin aika sitten. Kylläpä se vaan nopsaan unohtuu kuinka pieni tuo meidänkin möhkäle alunpitäen oli. Nyt poitsun paino on jotain kahdeksan kilon kieppeillä ja hänen liikuttelunsa turvakaukalossa alkaa olla kohtuu rasittavaa, jopa haastavaa. Tunnen itseni aina äärettömän hölmön näköiseksi, kun joudun nojaamaan heiveröisen varteni 45 astetta kantokädestä vastakkaiseen suuntaan pitääkseni itseni ja vauvallisen kantokopan pystyssä.

Juniorille tarjottiin juuri elämänsä ensimmäistä maissinaksua mutusteltavaksi. Kymmenen sekunnin sisään poju ehti sotkea sillä paitansa ja naamansa, sekä säikähtää maissinaksun syömistä niin pahanpäiväisesti että tuli poru. Onhan se ihan käsittämättömän pelottavaa puuhaa tuo syöminen.

Olen yrittänyt motivoida itseäni palaamaan arkeen ja koulun penkille. Aika on kulunut poitsun syntymän jälkeen niin maan mahdotonta vauhtia, ja olen jämähtänyt omaehtoiselle pidennetylle isyyslomalle. Myös lapsenhoitovastuun kaataminen vielä suuremmaksi osaksi paremman puoliskon harteille tuntuu epäreilulta, mutta pikkuhiljaa ne Flegmaattisen Maisterin paperit on kai hankittava. Ellei muun vuoksi niin siltä varalta, että pääsee Soft Embo loppumaan.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kapteenin Logi 0034

Otin rätin sekä pullon tinneriä ja pyyhin maalailemani pirut pois seiniltä. Vauvauinti sujui vastoin odotuksiani varsin mallikkaasti. Ainoastaan vaatteiden pukeminen aiheutti lapsessa valtavaa ärtymystä, jonka hän hyvin elegantisti ilmaisi isälleen huutamalla kurkku suorana. Havaitsin vauvan kanssa toimimisen uimahallin suihkutiloissa jokseenkin hankalaksi. Pitää jonglöörata uimahousuja, pyyhkeitä, pers´alustaa ja vauvaa samalla, kun täytyy riisua vauva, omat uikkarit, käydä suihkussa, käyttää vauva suihkussa ja huolehtia koko ajan siitä, että poju pysyy lämpimänä. Selvisin sirkusnäytöksestä kuitenkin kunnialla pukuhuoneeseen asti.

Pojasta on äärettömän hauskaa tunkea kätensä meikäläisen suuhun ja tarrata alahampaista/huulesta kiinni. Tämä oli ihan mukavaa minustakin, sillä naperosta irtoaa tuota tehdessään heleät naurut. Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa kyseisen hauskanpidon hauskuuden nyt, kun aloitteleva suuhygienisti on löytänyt omat sukuelimensä. Vaipanvaihdon yhteydessä lapsonen tyytyväisenä rapsuttelee pissanhautomia munaskuitaan ja viekkaana odottaa seuraavaa tilaisuutta tarjota isälleen ureapitoinen gastronominen elämys.