perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kapteenin Logi 0072

Hyvää heinäkuuta jalo lukijakunta, ja hyvää hääpäivää hani! Tänään tulee täyteen pari vuotta pallo jalassa ja yksitoista vuotta yksissä tuumin. Pariutumisaiheen parissa pyöriessä aloitetaan muutenkin. Poika oli vastikään ensimmäistä kertaa kaksi yötä kokonaan ilman vanhempain läsnäoloa, kun kävimme juhlistamassa ystäväpariskunnan häitä Lapin mystisillä mailla ja mannuilla. Kuulemani mukaan untuvikko oli ollut hyvillä mielin ja nukkunut päikkärinsä ja yönsä paremmin kuin kotona konsanaan. Heti kotiin päästyämme alkoikin taas vaihtelun vuoksi hirvittävä taistelu nukkumisen kanssa, kun itsepäinen juniroi ei suostunut pysymään vuoteessaan.

Kun näin omistautuneena vanhempana pääsee keskimäärin kerran vuodessa vaihtamaan vapaalle, tuli tietysti tehtyä se perinteinen virhe, että menin nauttimaan yli soveliaan annoksen ilolientä. Vietimme häitä edeltäneen päivän ystäväin mökillä, ja onnistuin vastuuttomassa tilassa polttamaan sormeni jokusenkymmentä minuuttia tulilla lämmenneeseen folioiseen grillausastiaan, minkä lisäksi yritin polttaa itseni roiskimalla päälleni lähes kiehuvaa vettä saunan puulämmitteisestä vesipönikästä. Huolimatta kunnostani joka johti edeltäneisiin älynväläyksiin onnistuimme kuitenkin voittamaan yön kähmässä pelatun kahden parin kaksintaistelun Aliaksessa, mistä olen yhä hyvin ylpeä. Vähemmän ylpeä olen seuranneesta päivästä, jolloin vietin aamunpäivän kärsien sängyssä tuhansista helvetin tuskista, ja ruoan elimistössäpitoepäonnistumisien parissa. Tyhmästä päästä kärsii ainakin suurin osa vyötärön yläpuolisesta ruumiista. Selvisin kuitenkin häihin, en sano kunnialla, mutta selvisin.

Mutta se minusta ja uskomattomasta itsekontrollistani. Lähiaikoina pissa on ollut huushollissamme päivän sana. Napero kaivelee jatkuvasti munaskuitaan, kuten miehen kuuluu, mutta tämän seurauksena pissaelin ei osoita oikeaan suuntaan - eli vaippaa kohti - vaan ihan minne sattuu. Tähän mennessä onnettomuuden uhriksi ovat joutuneet pojan sänky, pehmomuumipappa, meidän sänkymme, lattia ja sohvan patjat. Muulla ei ole niin väliä, mutta sänkymme ja sohvan vaahtomuovisisuksille en ole keksinyt pesumenetelmää.

Poitsu tietysti juttelee koko ajan enemmän ja enemmän. Totta kai minun piti mennä testaamaan lapsen lingvististä lahjakkuutta. Noin viidentoista sekunnin harjoittelun seurauksena kämpässämme kajahtelee aina välillä iloinen PERKEPE! Yksi konsonantti sinne tai tänne.

1 kommentti:

kettutyttö kirjoitti...

:D