Kapteenin Logi 0026

Paneudutaan taas välillä huippumuodin maailmaan neljännen HattuVauvau -osion merkeissä. Päätimme pojan kanssa järjestää muotikuvaukset edellisen Logimerkinnän aihepiiriä mukaillen, ja suurina luonnonystävinä valitsimme päivän hatut eläinmaailman esimerkkejä hyväksi käyttäen.




Ensimmäisen otoksen nimi on "Utelias nalle". Kuvan tunnelma on hiukan hämyinen tai tummahko. Katse kiinnittyy mallin tiedonhaluiseen ja ehkä hiukan epäuskoiseen ilmeeseen. Kuvaa katsellessa voi haistaa katajanmarjojen tuoksun ja samaistua siihen tunteeseen, jonka karhunpoikanen ensimmäisenä keväänään talvipesästä ulos ryömittyään kokee.



Toinen taideteoksemme on "Yllättynyt albiinosaukko". Siinä hämmästynyt luontokappale tuijottaa suoraan kameraan. Kasvojen alaosan ilme kuvastaa kuitenkin harmonista rauhallisuutta ja tietoisuutta luonnollisen habitaatin turvallisuudesta, mikä luo jännittävän kontrastin silmien kuvastaman yllättyneisyyden kanssa.



"Lentoon lähtö" on taiteellisesti abstraktein kuvamme. Eläinlaji jää kuvassa tahallisesti monitulkintaiseksi, pyöreät korvat kuitenkin viittaavat selkeästi maaeläimeen. Siitä huolimatta otuksen kädet käyvät kuin siivet ikään, ja kuvan kohde selkästi pinnistää ja ponnistaa päästäkseen liikkeelle: Lentoon. Kuva herättää katselijassaan toivoa, ja pyrkii motivoimaan tietynlaiseen rajanylitykseen.



"Jäätä karhuamassa" on poliittinen kannannotto ilmastonmuutosta vastaan. Kuvassa tuuheaturkkinen jääkarhu on joutunut elinolosuhteidensa radikaalisti muututta jättämään pohjoisen napa-alueen sulavat jääkentät. Kuva herättää ajattelemaan kriittisesti länsimaista kerskakulutusta ja on muistutus päästöjen aiheuttamista katastrofeista maapallolla.

Kapteenin Logi 0025

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/11/royhtailevat_lampaat_kiinnostavat_tutkijoita_1209673.html

Koskahan sitä ryhdytään jalostamaan vähäpäästöistä ihmistä. Meillä ainakin poika röyhtäisee miehekkäästi ruoan päälle silloin kun ei puklaa. Ja toisesta päästää tulee myös valtava määrä metaanipäästöjä.

Ovatko kaikki vauvat pierurajoitteisia? Aihe ei ole tullut puheeksi niiden harvojen tuoreiden vanhempien kanssa joita tunnen. Pierurajoitteisuudella tarkoitan, että vauvalta ei onnistu kevyt nojaaminen vasemmalle pakaralle ja pakoputken oikeanlaiseen toimintaan johtava rentoutuminen. Sen sijaan, kuten viimeyönä sain jälleen todistaa, ilmavaivainen vauva ryhtyy nostelemaan jalkojaan niin ylös kuin vain mahdollista ja tömäyttää ne sitten takaisin alas. Liike suoritetaan äärimmäisen voimakkaasti, nopeasti ja toistuvasti. Tämä luo vaikutelman lentoon lähdössä olevasta mutta selkeästi lentokyvyttömästä ja näin ollen hyvin hämmentyneestä komodon varaanista.

Ne jotka katsovat luontodokkareita, tietävät että komodon varaanit erittävät aivan järkyttäviä määriä sylkeä, ja itse asiassa tappavat saaliinsa erittämällä siihen pureman yhteydessä niin voimakkaita bakteereita sisältävää kuolaa, että saalis paettuaan kuolee verenmyrkytykseen. Päätellen siitä kuolamäärästä jonka ipana tuottaa samalla kun se tarmokkaasti puree uhriaan pelottavan terävillä ikenillään, poitsu luulee olevansa edellämainittu eläin.

Nyt kun kerran eläinmaailmaan upposin, en voi olla huomaamatta että kyseisenlainen pieruhytkyntä muistuttaa samanlaista toimintaa, jota hylkeenmetsästyksen yhteydessä liian matalalle uineet miekkavalaat joutuvat suorittamaan päästäkseen takaisin syvempään veteen. Ehkä kyse ei olekkaan ilmavaivoista, vaan jonkinlaisesta uimiseen tähtäävästä yöjoogasta.