Kapteenin Logi 0010

Tässä on oivallinen tilaisuus lopetella syyskuun Loggaus. Kymmenes Logimerkintä, ja jos jostain löytyy joku yksinäinen sielu, joka vahingossa eksyy internetin syövereiden tähän laitaan, menee viidensadan vierailijan haamuraja rikki. Elän toivossa.

Onnittelut vauvan isoisälle, vanhusparan jalka upposi taas vuoden verran syvemmälle hautaansa. Niin dementoitunut kuin oletkin, toivon onnittelujen menevän perille. Siis ymmärrykseen. Tyyliin "menikö perille". Ensi vuonna hankin sen rollaattorin, niin pääset jonottamaan pankkiin ennen aukeamisaikaa. Asiaan.

Vauva tekee skitsofreeniseksi.

Aivan kuin olisin Logimerkinnässä 0007 maininnut jotain yöllisistä valvomisputkista. Kello on nyt puoli viisi aamuyöstä ja vauvau on virkeämpi kuin kertaakaan koko edellisenä päivänä. Päädyimme tähän pattitilanteeseen siten, että syötin vauvan. Menin vaihtamaan vauvalta vaipan. Vaihtaessani vaippaa pojan jalat alkoivat vispata. Vetäessään jalkansa vatsaansa kohti poika puklaa. Kuivasin pojan niskaa ja ajattelin, ettei yhden puklan takia jaksa laittaa vaatteita vaihtoon keskellä yötä. Kuivatessani pojan niskaa, hänen jalkansa alkoivat vispata. Vetäessään jalkansa vatsaansa kohti poika puklaa. Ajattelin, että voi perkeleen perkele, pitihän ne vaatteetkin sitten laittaa vaihtoon. Siirsin sijaintimme pesuhuoneeseen, missä riisuin likaisen vaatteen, jota naiset kutsuvat bodyksi, vauvan yltä. Pesin niskan, ylävartalon ja kaulan... Pesin niskan, ylävartalon ja noin 13 kaulaa, jotka läskiposki on onnistunut kehittämään. Puhdistellessani poikaa, hänen jalkansa alkoivat vispata. Vetäessään jalkansa vatsaansa kohti poika puklaa. En enää tiedä mitä ajatella.

Nyt lattialla makaa puhtaissa kamppeissa ja kuivassa vaipassa pehmokiraffille jutusteleva jalkojen vispaaja, jolla jatkuvasta puklaamisesta johtuen on puolen tunnin sisällä karmiva nälkä. Käärö on ihan viime aikoina oppinut hymyilemään. Siinä uutta ”bodya” pukiessani, minulle väläytettiin pari niin sydämensulattavaa virnistystä, että vietän aikaa keskellä yötä väsyneenä valvoen, mutta onnesta soikeana. Ovelasti rakennettuja pirulaisia.

Kapteenin Logi 0005

Vakaa aikomukseni on hiukan harventaa kirjoitustiheyttäni. Jos malttaisin julkaista vaikka päivän tai parin viiveellä. Olen tässä alkuhuumassa työntämässä tekstiä Logiin sellaista tahtia, että kohta ei ole mistä ammentaa. On taas yö kun kirjoittelen. Valtava yllätys.

Syöttämisen ihanuus ja kurjuus. Kun vauvau on raastanut meidät hereille ensimmäisten kahden tunnin yöuniemme jälkeen järkyttävällä karjunnalla, yritämme hyvin disorientoituneina täyttää sen primaaritarpeet ja annamme sille ruokaa. Patistan vaimon nukkumaan sillä typerääkin typerämmällä ennakko-oletuksella, että onnistun lyhyen pulloruokinnan jälkeen laittamaan käärön nukkumaan. Kun vauvau saa syötyä vaihdan siltä vaipan. Toimenpiteen yhteydessä sulostus puklaa niin vaatteensa kuin päänsäkin läpimäräksi. Alkaa siis päänputsaus ja kamppeiden vaihto. Vaatteiden vaihdon yhteydessä taskukokoinen kidutusvälineeni aloittaa nälkäkurjen korviaraastavan karjunnan uudelleen. Protestimarssin ainekset ovat sitä luokkaa, että siihen verrattuna Smash Asemin tapaiset kevyet mielenosoitusjoukkiot ovat yhtä vakuuttavia kuin parinvaihtobileissä kiertävä congajono. Kiirehdittyäni pojalle uuden lämmitetyn korvikeannoksen ja saatuani tuttipullon palosireenin suuhun, se yskäisee pari kertaa ja vetää naamalleen leveän virneen. ”Kiitti vaan, muttei mulla ollukkaan niin nälkä. Huomaatko muuten, että kuutinsilmäni ovat sepposen selällään ja me vietämme iskä laatuaikaa nyt pari tuntia noita elämääkin kiinnostavampia verhoja tuijottaen.”