Kapteenin Logi 0003

On keskiyö, mutta koska minulla ei ole minkäänlaista rytmiä, en saa unta.

Vierähti lähes viikko ennen kuin äiti ja poika kotiutettiin, joten ehdin harjoittaa pesänrakennusta kalustamalla kirjahyllynpäällisen viskipulloilla. Kuten kuka tahansa rakastava isä, pidin ensimmäisenä huolen siitä, että poika ei yllä viinaksiini ainakaan viiteentoista vuoteen. Erityistä huomiota kiinnitin siihen, etten vahingossakaan opetellut vauvanvaatteiden ynnä muiden tarvikkeiden sijaintia, jotta voisin joka kerta vaimon niitä pyytäessä tivata niiden olinpaikkaa. Tämä on hyvä tapa pitää yllä pientä jännitystä parisuhteessa.

Sairaalassa pojalla ja äidillänsä jos mitkäkin arvot heittelivät sinne tänne, joten heidän vuodeosastoreissunsa kesti hiukan odotettua kauemmin. Keltaisuudesta (lue: bilirubiini arvoista) johtuen poika pääsi muun muassa viettämään vuorokauden valokaapissa, joka allekirjoittaneesta vaikutti ihan solariumilta. Pohdiskelin solariumin vaikutusta niin pieneen myttyyn ja olin huolissani siitä, tulisiko jälkikasvustani pysyvästi välimerellisen näköinen tumma massahurmaaja. Halusin välttää näkemästä sukulaisten ilmeet, kun he pohtisivat oliko posteljoonimme mahdollisesti Etelä-Euroopasta tai Lähi-idästä. Kun parivaljakon välillä bilirubiiniarvo, verensokeriarvo, tulehdusarvo ja arvonlisävero oli saatu normaaleiksi, heidät päästettiin vihdoin kotiin.

Kapteenin Logi 0001

Hei! Terve! Lue peremmälle. Ystäväin ehdotuksesta ajattelin ottaa osaa maailman blogiviidakon elinvoimaisuuden lisäämiseen. Vakaa uskoni on, että blogiviidakko korvaa tulevaisuudessa Amatsonin sademetsät.

Olen palttiarallaa neljännesvuosisadan ikäinen opiskelija pohoisemmasta Suomesta, joka harrastaa satunnaista liikuntaa, verbaalista venyttelyä ja ylettömiä määriä jenkkiläisten tv-sarjojen sekä elokuvien vahtaamista.

Miksi siis ryhdyn bloggaileen tai blogittaan – miten te ajan hermolla olevat tätä toimintaa sitten kutsuttekin – vasta nyt? Noh, meidän minimalistiseen kahden hengen ja läppärin kokoiseen perheeseen tuli tuossa reilu kuukausi sitten lisäystä; kolme ja puoli kiloa miespuolista vauvaenergiaa. Ajattelin täten jakaa mietelmiäni ja kokemuksiani ensikertalaisena isänä olemisesta.

Kuvittelen suurimman osan vauvakeskustelusta olevan äitein höpötystä, ja pyrin kuvailemaan eloa tuoreen sinappilingon kanssa nuorekkaahkosta ja maskuliinisemmasta näkökulmasta. Eli tässä sitä mennään.