Kapteenin Logi 0007

Poika pissasi minun housuihini. Arvaan että ihmettelet, miksi vauvalla oli aikuisen miehen housut jalassa. Koska vauva-aiheisessa jorinassa kaikki on lähes välttämättä stereotyyppistä vatvomista, en voi olla käsittelemättä yöunia. Jatkan vakaasti ”siitä puhe mistä puute” -linjalla.

Jos Burana on kipulääke ja Finrex flunssalääke, niin vauva on unilääke. Vauva saa unen katoamaan lähes kokonaan. Koska vauva on suunniteltu tekemään vanhempansa zombeiksi, se ei noudata minkäänlaista rytmiä, aikataulua tai edes sopivaa sattumaa. Ei. Vauva on nimen omaan ohjelmoitu siten, että se herää kun on itse laittamassa nukkumaan, ja saattaa juuri silloin vetaista vuorokauden pisimmän valvomisputkensa. Vauvan nukuttaminen on oma pseudotieteensä. Konsteja on tarjolla varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiä, jotka ovat vauvoja nukuttaneet. Syötä, heiluta, laula, keinuta, taputa, tiputa, rapsuta, kutita, silitä päästä, vaihda vaippa, vedä itses jojoks vaikka... Joskus nukuttaminen tekee isukin oikeasti epätoivoiseksi.

Unilääkkeen nukahdettua vanhemmat aloittavat äänettömän tuulettamisen ja voitonhuumaisissa fiiliksissä vetäytyvät yöpuulle. Tässä vaiheessa alkaa yleensä kuulua kiljuntaa, joka voi tarkoitta ilmavaivoja, nälkää, märkää vaippaa, vihaista vauvaa, tai käsittämätöntä sisäänrakennettua neroutta joka on tarkoitettu estämään muiden unensaanti. Kun mini-ihminen lopulta oikeasti nukahtaa, tarjolla ei ole hiljaista ja äärettömän söpöä tuhinaa. Yön unimenu sisältää ilmeisesti useita painajaisia maidon loppumisesta, sillä yksittäiset karmivat kiljaisut ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kiljaisujen välin täyttää rauhoittava moottorisahan käyntiä muistuttava korina, joka lakkaa silloin kun itku alkaa. Korvatulpat ovat mielestäni yksi ihmiskunnan hienoimpia ja edistyksellisimpiä keksintöjä.

Kapteenin Logi 0003

On keskiyö, mutta koska minulla ei ole minkäänlaista rytmiä, en saa unta.

Vierähti lähes viikko ennen kuin äiti ja poika kotiutettiin, joten ehdin harjoittaa pesänrakennusta kalustamalla kirjahyllynpäällisen viskipulloilla. Kuten kuka tahansa rakastava isä, pidin ensimmäisenä huolen siitä, että poika ei yllä viinaksiini ainakaan viiteentoista vuoteen. Erityistä huomiota kiinnitin siihen, etten vahingossakaan opetellut vauvanvaatteiden ynnä muiden tarvikkeiden sijaintia, jotta voisin joka kerta vaimon niitä pyytäessä tivata niiden olinpaikkaa. Tämä on hyvä tapa pitää yllä pientä jännitystä parisuhteessa.

Sairaalassa pojalla ja äidillänsä jos mitkäkin arvot heittelivät sinne tänne, joten heidän vuodeosastoreissunsa kesti hiukan odotettua kauemmin. Keltaisuudesta (lue: bilirubiini arvoista) johtuen poika pääsi muun muassa viettämään vuorokauden valokaapissa, joka allekirjoittaneesta vaikutti ihan solariumilta. Pohdiskelin solariumin vaikutusta niin pieneen myttyyn ja olin huolissani siitä, tulisiko jälkikasvustani pysyvästi välimerellisen näköinen tumma massahurmaaja. Halusin välttää näkemästä sukulaisten ilmeet, kun he pohtisivat oliko posteljoonimme mahdollisesti Etelä-Euroopasta tai Lähi-idästä. Kun parivaljakon välillä bilirubiiniarvo, verensokeriarvo, tulehdusarvo ja arvonlisävero oli saatu normaaleiksi, heidät päästettiin vihdoin kotiin.

Kapteenin Logi 0001

Hei! Terve! Lue peremmälle. Ystäväin ehdotuksesta ajattelin ottaa osaa maailman blogiviidakon elinvoimaisuuden lisäämiseen. Vakaa uskoni on, että blogiviidakko korvaa tulevaisuudessa Amatsonin sademetsät.

Olen palttiarallaa neljännesvuosisadan ikäinen opiskelija pohoisemmasta Suomesta, joka harrastaa satunnaista liikuntaa, verbaalista venyttelyä ja ylettömiä määriä jenkkiläisten tv-sarjojen sekä elokuvien vahtaamista.

Miksi siis ryhdyn bloggaileen tai blogittaan – miten te ajan hermolla olevat tätä toimintaa sitten kutsuttekin – vasta nyt? Noh, meidän minimalistiseen kahden hengen ja läppärin kokoiseen perheeseen tuli tuossa reilu kuukausi sitten lisäystä; kolme ja puoli kiloa miespuolista vauvaenergiaa. Ajattelin täten jakaa mietelmiäni ja kokemuksiani ensikertalaisena isänä olemisesta.

Kuvittelen suurimman osan vauvakeskustelusta olevan äitein höpötystä, ja pyrin kuvailemaan eloa tuoreen sinappilingon kanssa nuorekkaahkosta ja maskuliinisemmasta näkökulmasta. Eli tässä sitä mennään.