perjantai 28. tammikuuta 2011

Kapteenin Logi 0063

Hei, kuka puhuu?! Vihdoin uusi sukupolvi osoittaa selkeitä merkkejä kyvystään kommunikoida edeltävien sukupolvien kanssa. Poitsu tapailee kuulemiaan yksittäisiä sanoja, kuten etana = äta(na), kurkku = kuukku, ankka = angkka ja radio = dradra. Vielä puoli vuotta takaperin ihmettelin kuinka naapurit saivat selvää kaksi ja puoli-vuotiaan poikansa jutuista, mutta homma alkaa pikku hiljaa valjeta. Tuskin ulkopuolinen maailma ymmärtää dradran tarkoitusta tai paljon muutakaan poikasen puheista vielä pitkään aikaan. Puhuu tuo myös kokonaisia lauseita ja virkkeitäkin, mutta kyseessä on jokin tuntematon kieli, joka menee suurin piirtein näin: Plip plip pu pa paa, pipti plipti tä tä peipe p´pti äiti.

Kävin muuten juuri äsken toteamassa energisen isäilyn haittapuolia, kun juosten vedin rattikelkkaa jonka päällä sijaitsi kiinnipitämishaluton poikani. Heitin liukkaalla tiellä lipat tippuen kyljelleni jäiselle alustalle, ja poika kovavauhtisen rattikelkan kanssa ajautui päälleni. Oman loukkaantumiseni lisäksi napero lensi törmäyksen voimasta vasten kelkan rattia. Ja mikä vähiten noloa, takanamme oli ihmisiä autossa todistamassa yhtä näistä monista vanhemmuuden huippuhetkistä.

Ehkä edellinen on osasyy siihen, että meikäläinen ei kelpaa mihinkään kun poitsulla tulee märy tai perusteellinen raivari, kuten tuossa 30 sekuntia sitten.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kapteenin Logi 0062

No niin, palataanpa sorvin ääreen. Mukula on pysynyt jo niin kauan oman itsensä laisena, että minulla ei ole suuria muutoksia raportoitavana. Tämä on yksi syy kirjoittelutiheyden harvuuteen. Pääsyy on se, että olen laiska. Arki rullaa omaa tahtiaan melkoisella vauhdilla, olemme teoriassa vaimon kanssa kumpikin päätoimisia opiskelijoita, joskin itse käyn täysipäiväisesti töissä, ja parempi puoliskokin tekee osa-aika sijaistamista. Kun yhtälöön lisätään kotona oleva vuoden ja viisi kuukautta vanha hurrikaani, ei ajankäytöllisiä ongelmia juuri ole tarjolla.

Näinä päivinä pojan suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat muumien alkutunnari ja tanssiminen. Nämä kaksi voi toki yhdistää, mutta tanssimiseen kelpaa mikä hyvänsä musiikki radiosta tai televisiosta. Pojan tanssityyli vain on hiukan yksipuolinen ja osin vaarallinenkin. Se koostuu kahdesta liikkeestä, joista ensimmäinen muistuttaa hyvin paljon omaa metodiani olla tanssilattioiden John Travolta hiukan liikaa ilolientä nautittuani. Liike on kaikessa kauneudessaan ja sulavuudessaan yllättävän yksinkertainen; koukista polvet - suorista polvet ja toista kunnes tarvit lisää olutta. Tämä tanssityyli on aikuiselle paljon vaarallisempi, sillä se tuntuu vaativan jatkuvaa nestetankkausta baaritiskin pit stopilla. Lapselle en ole ainakaan vielä tätä jaksamista edesauttavaa osiota opettanut.

Sen sijaan tuuperon toinen "muuvi" on lähes yhtä humalluttava, kuin ensimmäinen itselleni. Siinä poika pyörii toisen jalkansa ympäri pieniä niiauksia tehden ja jatkaa pyörimistä ihan niin kauan, että se joko estetään, tai pää menee niin pyörälle, ettei alle metrin korkuinen ihmishyrrä enää pysy pystyssä. Harkitsin jälkikasvun ilmoittamista tanssirealityyn, mutta todennäköisesti sillä on liian järkevät jutut ollakseen viihdyttävä tosi-tv tähti.