Hei, kuka puhuu?! Vihdoin uusi sukupolvi osoittaa selkeitä merkkejä kyvystään kommunikoida edeltävien sukupolvien kanssa. Poitsu tapailee kuulemiaan yksittäisiä sanoja, kuten etana = äta(na), kurkku = kuukku, ankka = angkka ja radio = dradra. Vielä puoli vuotta takaperin ihmettelin kuinka naapurit saivat selvää kaksi ja puoli-vuotiaan poikansa jutuista, mutta homma alkaa pikku hiljaa valjeta. Tuskin ulkopuolinen maailma ymmärtää dradran tarkoitusta tai paljon muutakaan poikasen puheista vielä pitkään aikaan. Puhuu tuo myös kokonaisia lauseita ja virkkeitäkin, mutta kyseessä on jokin tuntematon kieli, joka menee suurin piirtein näin: Plip plip pu pa paa, pipti plipti tä tä peipe p´pti äiti.
Kävin muuten juuri äsken toteamassa energisen isäilyn haittapuolia, kun juosten vedin rattikelkkaa jonka päällä sijaitsi kiinnipitämishaluton poikani. Heitin liukkaalla tiellä lipat tippuen kyljelleni jäiselle alustalle, ja poika kovavauhtisen rattikelkan kanssa ajautui päälleni. Oman loukkaantumiseni lisäksi napero lensi törmäyksen voimasta vasten kelkan rattia. Ja mikä vähiten noloa, takanamme oli ihmisiä autossa todistamassa yhtä näistä monista vanhemmuuden huippuhetkistä.
Ehkä edellinen on osasyy siihen, että meikäläinen ei kelpaa mihinkään kun poitsulla tulee märy tai perusteellinen raivari, kuten tuossa 30 sekuntia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti