Vauvau noudattaa taas politiikkaa, jossa vanhemmille ei suoda kunnon yöunia. Yösyötöillä ja tutin tiputtamisilla tuhotaan ensin äidin mielenterveys, kun äiti ei enää yksinkertaisesti jaksa, vaaditaan pitkin yötä heräillyt isä seurustelemaan leikkimaton luokse. Kun kumpikin vanhemmista on lopulta saatu väsyneinä ylös, poika pistää itse nukkumaan ja ottaa sellaiset kevyet kolmen tai neljän tunnin päikkärit. Erityisen mukavalta aamu kuuden ja seitsemän välillä herääminen tuntuu siksi, että tiedän olevani menossa huomenna tekemään yövuoroa. Mikään ei piristä niinkuin kunnon kahdenkymmenenseitsemän tunnin valvomisputki, jonka jälkeen saa ruhtinaalliset kaksi tuntia "yöunta" ennen kuin on oltava luennolla. Tulen luultavasti olemaan hyvin tarkkaavainen ja keskittynynt.
Kävin pojan kanssa kehityskeskustelua ja kysyin miksei hän ole jatkanut pyörähtelyä, vaan pitäytyy selinmakuu asennossa. Vastaus oli: Huuuu! Viimeisin edistysaskel on nauru, joka kuulostaa ihan oikealta hekotukselta, eikä vain iloisesti venytetyltä yksittäiseltä vokaalilta.
Nappisilmä on alkanut säikähdellä. Ihan ensimmäisiä säikähtämisen arvoisia asioita oli mikron luukun läimäyttely. Sitten isin aivastukset ja varsinkin isin niisto. Joudunkin nykyisin kohteliaasti siirtymään vauvasta katsoen toiseen huoneeseen norsulaumaa kutsuessani. Myös imurointi sai aikaan kohtauksen jokin aika sitten, valitettavasti tämä ei toistunut viime viikonloppuna ja jouduin kiltisti imuroimaan koko kämpän. Raaimpia yllätyksiä pojalle lienee ollut se, kun äitinsä pyydettyä kylvetysapua, ilmestyin ammeen viereen kasvot ja pää täysin partavaahdon peitossa. Ilmeen vaihtuminen iloisesta kylpyilmeestä ensin jähmettyneeseen hämmästykseen ja sitten lohduttomaan kauhunsekaiseen itkuun näytti siltä, miltä kuvittelisin itseni näyttävän jos törmäisin alastomaan Jutta Urpilaiseen.
tiistai 24. marraskuuta 2009
torstai 12. marraskuuta 2009
Kapteenin Logi 0022
HattuVauvau osa 3
Kulttuurien yhteisymmärryksen nimissä poika päätti sonnustautua päähineisiin, joihin oli haettu vaikutteita Lähi-idän ja Afrikan maista.
Ensimmäiseen päähineeseen innoite saatiin kamelikaravaanikuskeista. Arabityylisesti poitsulla on pään ympäri kiedottu huivi, jonka voi tarvittaessa nostaa kasvoille suojaamaan hiekkamyrskyiltä.
Sukupuolten tasa-arvon kannattjana vauvau kokeili burkhamaisempaa asetelmaa.
Kolmas hattuasetelma muistuttaa pohjoisafrikkalaista - hiukan turbaanimaisempa - tyyliä. Huonokäytöksinen lapsi näyttää kieltä luontokuvaajalle, joka nappasi tämän harvinaisen kuvan vauvausta sen luontaisella hoitoalustalla.
Kulttuurien yhteisymmärryksen nimissä poika päätti sonnustautua päähineisiin, joihin oli haettu vaikutteita Lähi-idän ja Afrikan maista.
Ensimmäiseen päähineeseen innoite saatiin kamelikaravaanikuskeista. Arabityylisesti poitsulla on pään ympäri kiedottu huivi, jonka voi tarvittaessa nostaa kasvoille suojaamaan hiekkamyrskyiltä.
Sukupuolten tasa-arvon kannattjana vauvau kokeili burkhamaisempaa asetelmaa.
Kolmas hattuasetelma muistuttaa pohjoisafrikkalaista - hiukan turbaanimaisempa - tyyliä. Huonokäytöksinen lapsi näyttää kieltä luontokuvaajalle, joka nappasi tämän harvinaisen kuvan vauvausta sen luontaisella hoitoalustalla.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Kapteenin Logi 0021
Haudi hou!
Logipäivitykset vähän venähtivät, meidän täytyi käydä kotipuolessa tekemässä lapsosesta Jeesuksen kaveri loiskuttelemalla hänelle vettä päähän. Loiskuttelemalla vettä pojan päähän, ei Jeesuksen. Poitsu nukkui kiltisti koko toimituksen läpi. Samalla juhlistettiin vaimon ja Kapteenin aiemmin tapahtunutta avioitumista aukomalla rommitynnyreitä. Kiitos kaikille ystävyksille ja sukulaisille (jotka tämän sattuvat lukemaan), hyvät bileet. Valitettavasti purjehdimme seuraavana päivänä korkeassa aallokossa ja tulin merisairaaksi.
Vauvaun ystävyyssuhteissa on tapahtunut dramaattinen käänne. Entinen paras kaveri - kiraffi - on hylätty ja vaihdettu äidin serkulta lahjaksi saatuun pehmoiseen Barbatypyyn. Barbatypy voittaa jopa tutin kärttyisyyden lievittäjänä. Ilmassa on muutenkin suuren muutoksen tuntua pojjaan kasvaessa ja kehittyessä. Jo jokin aika takaperin kuulin ystävältäni, että heidän kuukauden vanhempi vauvakollega oli oppinut pyörähtämään ympäri omin avuin. Siitä asti kannustin herkeämättä meidän versiotamme vastaavaan suoritukseen. Kun tuo sitten vihdoin hoitoalustalla teki onnistuneen kolmoisflipin tasajalka-alastulolla, olin niin ylpeä jälkikasvustani, että seuraava vastaavaa arvostusta saava suoritus vaatii pojalle myönnettävän jonkin Nobelin palkinnoista. ”Se pyörii sittenkin!”
Muutakin päätähuimaavaa kehitystä on tapahtunut. Poika on löytänyt omat kätensä. Olin piilottanut ne keittiön kaappiin, mutta niin vain napero kaivoi ne esiin. Vakavasti puhuen, sen täytyy olla lapselle jonkin asteinen järkytys, kun hän huomaa että ne pään ympärillä vallattomasti heiluvat kapistukset kuuluvat hänelle itselleen. Käsien löytymistäkin hämmästyttävämpää on varmasti sen tajuaminen, että niitä voi telepaattisesti ohjailla.
Vauvau on paljastunut myös hyvin itserakkaaksi. Vastikään löydettyjen ajatuksenvoimaraajojen suutelu on vähintään sata kertaa kiihkeämpää kuin hormonihuumassa toisiaan nuolevien teinin vastaava toiminta.
Logipäivitykset vähän venähtivät, meidän täytyi käydä kotipuolessa tekemässä lapsosesta Jeesuksen kaveri loiskuttelemalla hänelle vettä päähän. Loiskuttelemalla vettä pojan päähän, ei Jeesuksen. Poitsu nukkui kiltisti koko toimituksen läpi. Samalla juhlistettiin vaimon ja Kapteenin aiemmin tapahtunutta avioitumista aukomalla rommitynnyreitä. Kiitos kaikille ystävyksille ja sukulaisille (jotka tämän sattuvat lukemaan), hyvät bileet. Valitettavasti purjehdimme seuraavana päivänä korkeassa aallokossa ja tulin merisairaaksi.
Vauvaun ystävyyssuhteissa on tapahtunut dramaattinen käänne. Entinen paras kaveri - kiraffi - on hylätty ja vaihdettu äidin serkulta lahjaksi saatuun pehmoiseen Barbatypyyn. Barbatypy voittaa jopa tutin kärttyisyyden lievittäjänä. Ilmassa on muutenkin suuren muutoksen tuntua pojjaan kasvaessa ja kehittyessä. Jo jokin aika takaperin kuulin ystävältäni, että heidän kuukauden vanhempi vauvakollega oli oppinut pyörähtämään ympäri omin avuin. Siitä asti kannustin herkeämättä meidän versiotamme vastaavaan suoritukseen. Kun tuo sitten vihdoin hoitoalustalla teki onnistuneen kolmoisflipin tasajalka-alastulolla, olin niin ylpeä jälkikasvustani, että seuraava vastaavaa arvostusta saava suoritus vaatii pojalle myönnettävän jonkin Nobelin palkinnoista. ”Se pyörii sittenkin!”
Muutakin päätähuimaavaa kehitystä on tapahtunut. Poika on löytänyt omat kätensä. Olin piilottanut ne keittiön kaappiin, mutta niin vain napero kaivoi ne esiin. Vakavasti puhuen, sen täytyy olla lapselle jonkin asteinen järkytys, kun hän huomaa että ne pään ympärillä vallattomasti heiluvat kapistukset kuuluvat hänelle itselleen. Käsien löytymistäkin hämmästyttävämpää on varmasti sen tajuaminen, että niitä voi telepaattisesti ohjailla.
Vauvau on paljastunut myös hyvin itserakkaaksi. Vastikään löydettyjen ajatuksenvoimaraajojen suutelu on vähintään sata kertaa kiihkeämpää kuin hormonihuumassa toisiaan nuolevien teinin vastaava toiminta.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Kapteenin Logi 0020
Poika on ollut tänä aamuna suorastaan hyperaktiivinen. Äskettäistä ruokailutapahtumaa ei suurin surminkaan voi kutsua rauhalliseksi, juniori kävi pullon kimppuun agressiivisemmin kuin nälkäinen hyeenalauma.
Parhaillaan syöminen on helppoa, rauhallista ja tasaista pullon lutkutusta. Nyt kuvioon kuului ärhentelyä, murinaa, tuhinaa, kähinää, rähinää ja pöhinää. Kädet kävivät kuin italialaisella jalkapallonpelaajalla vastapuolen saatua vapaapotkun. Pää heilui siihen malliin, että minun piti suorittaa nopeita algoritmeja mielessäni pystyäkseni ennustaamaan pään lentoradan ja täten ennakoimaan mihin suuntaan pulloa kannatti liikutta kyetäkseni pitämään sen nassikan suussa. Jalat puolestaan suorittivat sellaista riverdancea, että Michael Flatley näyttää vauvan suorittaman irkkutanssin rinnalla steppitunnilla olevalta ekaluokkalaiselta. Ilmeisesti poika ei ollut saanut koreografiaansa loppuun asti suoritetuksi, sillä tanssi jatkui leikkimatolla. Nyt vajaata tuntia myöhemmin tuo vihdoin kuukahti. Helpottaa, hetken jo luulin että sillä on vesikauhu tai jokin vastaava.
Parhaillaan syöminen on helppoa, rauhallista ja tasaista pullon lutkutusta. Nyt kuvioon kuului ärhentelyä, murinaa, tuhinaa, kähinää, rähinää ja pöhinää. Kädet kävivät kuin italialaisella jalkapallonpelaajalla vastapuolen saatua vapaapotkun. Pää heilui siihen malliin, että minun piti suorittaa nopeita algoritmeja mielessäni pystyäkseni ennustaamaan pään lentoradan ja täten ennakoimaan mihin suuntaan pulloa kannatti liikutta kyetäkseni pitämään sen nassikan suussa. Jalat puolestaan suorittivat sellaista riverdancea, että Michael Flatley näyttää vauvan suorittaman irkkutanssin rinnalla steppitunnilla olevalta ekaluokkalaiselta. Ilmeisesti poika ei ollut saanut koreografiaansa loppuun asti suoritetuksi, sillä tanssi jatkui leikkimatolla. Nyt vajaata tuntia myöhemmin tuo vihdoin kuukahti. Helpottaa, hetken jo luulin että sillä on vesikauhu tai jokin vastaava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)