Elämme vaarallisia ja mahdollisesti hintavia aikoja. Poika alkaa saavuttaa uuden huipun tuhovoimaisuudessaan. Tänään me varomattomat vanhemmat teimme sen virheen, että päästimme kaikkialle yhtäaikaa ehtivän lapsemme karkaamaan välittömästä havaintopiiristämme. Kahdesti. Ensimmäinen episodi tapahtui, kun poistuin olohuoneesta kahvikuppini ääreltä pesuhuoneeseen siirtämään pyykkikonetta hallituksen pyynnöstä (käskystä!). Kun palasin olohuoneeseen, vastaanottokomitean virkaa toimitti järjetön jälkeläiseni kahvikuppi kädessään. Kupin sisältö sijaitsi sopivasti sohvalla, lattialla ja läppärin päällä. Onnekseni kannettava pelastui täpärästi, ja kahvia oli ehtinyt osua vain laitteen alanurkkaan.
Toinen täystuho tapahtui taaperon omassa huoneessa, missä lapsi onnistui repimään lasisen pöytälampun alas lipaston päältä virtajohtoa hyväksi käyttäen. Tätä tietysti seurasi järkyttynyt huutoitku ja lasinsirpaleiden yliedustus lastenhuoneen lattialla. Tässä tapauksessa onni onnettomuudessa oli siinä, että pöpi poikani selvisi rikkomisrikoksestaan ehjin nahoin.
Koska edellämainittujen asioiden perusteella on täysin loogista päättellä, että nassikka rikkoo television tai läppärin hetkellä millä hyvänsä, olen päättänyt uhrautuvasti vahtia näitä kahta elämän mielekkyydelle täysin välttämätöntä välinettä silmä kovana. Tämän vuoksi en valitettavasti voi osallistua minkäänlaisiin taloudenpidollisiin tai kasvatuksellisiin toimenpiteisiin, kuten siivous, ruoanlaitto tai jälkeläisestä huolehtiminen. Vaimo ei tunnu arvostavan omaisuudenehjänäpitoprojektiani.
torstai 11. elokuuta 2011
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Kapteenin Logi 0073
Haudi, yritin räplätä blogin taustaa vähän vähemmän kuivaksi ja kapteeniuden merelliseen teemaan liittyen löysin pisaroita ja aallonkin. Toivottavasti ei häiritse lukemista. Asiaan...
On elonkorjuun aika, ja kesän viimeiset päivät valuvat sormien välistä kuin kulhollinen unihiekkaa, ennen kuin pohjoisen ikuisuuksia kestävä talviuni saavuttaa meidät. Nyt kun menin unihiekan mainitsemaan, niin kerrottakoon Naan mielipide Nukku-Matin funktiosta. Nukku-Matin tehtävä on ilmeisesti pelkästään tuoda mehua. Ja jostakin syystä unihiekkaa löytyy miltä tahansa tavalliselta hiekkalaatikolta. En ole vielä kovankaan ajattelutyön tuloksena saavuttanut vastaavankaltaista päättelymetodia, joka johtaisi moisten väitteiden esittämiseen. Uskon sen johtuvan akuutista LSD:n puuteesta.
Pikkuihmisen puheen kehittyminen ilmentää tietysti myös ajattelun kehittymistä, enkä ole ikinä todistanut mitään niin ihmeellistä, kuin mitä tämä ihmiseksi tuleminen on. Joka päivä lapsi oppii jotain uutta, oli se sitten tapa kiivetä jonkin uuden ja vaarallisen korkealla sijaitsevan paikan päälle, tai vain sana, joita muuten tarttuu ipanaan kuin itikoita auton tuulilasiin. Joka päivä saan olla ylpeä siitä, että "tuo on minun". Ehkä tämä aika on tarkoitettu tasapainottamaan sitä, kun napero kasvaa teiniksi ja keskittyy lähinnä olemaan ärtyisä ja katsomaan eroottista viihdettä (näin nätisti sanottuna) mistä ikinä tulevaisuuden teinit sitä katsovatkaan.
Tänään kävimme kaksivuotisneuvolassa. Ilmeisesti poitsu on kaikin puolin hyvässä kuosissa, kun neuvolan - en voi sanoa täti, sillä minua kalvaa epäilys, että saatan olla kyseistä neuvolan tätiä vanhempi tai ainakin suurin piirtein saman ikäinen, mikä muuten on syvältä arseesta, koska olen tottunut olemaan nuorin ja kaunein - neiti tuntui olevan enemmän huolissaan meidän vanhempien jaksamisesta, aikuiskontakteista, tukiverkoista ja verkkosukkahousuista. Pojalta mitattiin perinteiset pituus, paino ja päänympärys. Yritin saada ylöskirjatuksi myös oman ja pojan hauiksenympärysten erotuksen, siinä vakaassa uskossa, että olisin jäänyt useita senttejä voitolle, mutta ehdotukseeni ei suhtauduttu suopeasti. Kaksivuotisneuvola tarkoittaa muuten sitä, että poitsu on piakkoin kaksivuotias. Iso kolli siis. Kohta sillä on naama täynnä finnejä ja huono itsetunto. Kuten ehkä huomaatte, viittaan jatkuvasti tulevaisuuteen. Tämä voi johtua lähestyvästä kolmenkympinkriisistä, sillä pojan syntymäpäivän kieppeille osuvat omanikin, ja tulen olemaan taas vuoden verran ryppyisempi ja lähempänä tuhkausta kuin ennen. Sitä paitsi tuo kirottu aika vaan jatkaa juoksuaan koko ajan kovempaa, enkä enää tahdo pysyä matkassa. Pian putoan kyydistä ja menetän kaiken tietouden siitä, mikä on hip, pop, cool tai viimeisin Internet meemi. Katkeransuloista on vanheneminen, viisautta tulee jatkuvasti lisää, mutta se kertyy kaikki vyötärölle.
Loppuun taustamuutoksen merkeissä kuva merestä: Isi ja poika, auringonlaskun kahlaajat.
On elonkorjuun aika, ja kesän viimeiset päivät valuvat sormien välistä kuin kulhollinen unihiekkaa, ennen kuin pohjoisen ikuisuuksia kestävä talviuni saavuttaa meidät. Nyt kun menin unihiekan mainitsemaan, niin kerrottakoon Naan mielipide Nukku-Matin funktiosta. Nukku-Matin tehtävä on ilmeisesti pelkästään tuoda mehua. Ja jostakin syystä unihiekkaa löytyy miltä tahansa tavalliselta hiekkalaatikolta. En ole vielä kovankaan ajattelutyön tuloksena saavuttanut vastaavankaltaista päättelymetodia, joka johtaisi moisten väitteiden esittämiseen. Uskon sen johtuvan akuutista LSD:n puuteesta.
Pikkuihmisen puheen kehittyminen ilmentää tietysti myös ajattelun kehittymistä, enkä ole ikinä todistanut mitään niin ihmeellistä, kuin mitä tämä ihmiseksi tuleminen on. Joka päivä lapsi oppii jotain uutta, oli se sitten tapa kiivetä jonkin uuden ja vaarallisen korkealla sijaitsevan paikan päälle, tai vain sana, joita muuten tarttuu ipanaan kuin itikoita auton tuulilasiin. Joka päivä saan olla ylpeä siitä, että "tuo on minun". Ehkä tämä aika on tarkoitettu tasapainottamaan sitä, kun napero kasvaa teiniksi ja keskittyy lähinnä olemaan ärtyisä ja katsomaan eroottista viihdettä (näin nätisti sanottuna) mistä ikinä tulevaisuuden teinit sitä katsovatkaan.
Tänään kävimme kaksivuotisneuvolassa. Ilmeisesti poitsu on kaikin puolin hyvässä kuosissa, kun neuvolan - en voi sanoa täti, sillä minua kalvaa epäilys, että saatan olla kyseistä neuvolan tätiä vanhempi tai ainakin suurin piirtein saman ikäinen, mikä muuten on syvältä arseesta, koska olen tottunut olemaan nuorin ja kaunein - neiti tuntui olevan enemmän huolissaan meidän vanhempien jaksamisesta, aikuiskontakteista, tukiverkoista ja verkkosukkahousuista. Pojalta mitattiin perinteiset pituus, paino ja päänympärys. Yritin saada ylöskirjatuksi myös oman ja pojan hauiksenympärysten erotuksen, siinä vakaassa uskossa, että olisin jäänyt useita senttejä voitolle, mutta ehdotukseeni ei suhtauduttu suopeasti. Kaksivuotisneuvola tarkoittaa muuten sitä, että poitsu on piakkoin kaksivuotias. Iso kolli siis. Kohta sillä on naama täynnä finnejä ja huono itsetunto. Kuten ehkä huomaatte, viittaan jatkuvasti tulevaisuuteen. Tämä voi johtua lähestyvästä kolmenkympinkriisistä, sillä pojan syntymäpäivän kieppeille osuvat omanikin, ja tulen olemaan taas vuoden verran ryppyisempi ja lähempänä tuhkausta kuin ennen. Sitä paitsi tuo kirottu aika vaan jatkaa juoksuaan koko ajan kovempaa, enkä enää tahdo pysyä matkassa. Pian putoan kyydistä ja menetän kaiken tietouden siitä, mikä on hip, pop, cool tai viimeisin Internet meemi. Katkeransuloista on vanheneminen, viisautta tulee jatkuvasti lisää, mutta se kertyy kaikki vyötärölle.
Loppuun taustamuutoksen merkeissä kuva merestä: Isi ja poika, auringonlaskun kahlaajat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)