Kapteenin Logi 0061

Yritetäänpä nyt pitää edes kahden bloggauksen, blogittamisen tai blogailun kuukausitahtia yllä. Tässähän on vielä puoli tuntia aikaa kuun vaihteeseen. Stigaongelma ratkesi itsestään, kun isäpappani kaivoi varastonsa kätköistä esiin vanhan rattikelkan. Juuri tämän hampaankatkojan, josta edellisessä kirjoituksessani mainitsin. Minun tarvii vain vaihtaa siihen uusi etusuksi ja eikun mäkeen. Valitettavasti en ole saanut aloitettua rankkaa suksenvaihtoprojektia tässä kuluneen reilun viikon aikana. Viehän tämä vaativa toimenpide aikaa ainakin viidestä kymmeneen minuuttia.

Poikasen elämä jatkuu samaa vanhaa rataa. Nassikka alkaa jo matkia meidän vanhempien päästämiä äänteitä. Suuri helpotuksen aihe on, että nämä ensimmäiset sanojen tapailut ovat kauko, siis kaukosäädin, ja pappa sekä mamma, joilla viitataan mihin hyvänsä muumihahmoon. Pidän edellämainittuja vaihtoehtoja huojentavampina, kuin kummipoikani aikoinaan hokema *ittu!

Poika osoittaa myös suuren rakastajan elkeitä, sillä hän on ryhtynyt nylkyttämään erinäisiä objekteja, kuten sohvatyynyjä ja minun kättäni. Siinä vaiheessa kun taapero alkoi väkisinmaata pehmolammasta, minun oli pakko tarkistaa löytyykö sukupuustamme uusiseelantilaista verta.

Kapteenin Logi 0060

Eilen tuli talvi. Hieno homma, voin ostaa kohta "pojalle" Stigan rattikelkan. En nimittäin ole vuosikausiin päässyt sellaisella laskemaan. Lämmöllä muistelen niitä lapsuuden mieltä ylentäviä aikoja, kun kahden velipoikani kanssa ahtauduimme kolmeen pekkaan yhden Stigan kyytiin laskemaan laskettelurinnettä alas. Vain yhdeltä meistä katkesi hammas, mikä oli jo voitto sinänsä.

Hampaista ja loukkaantumisista puheen ollen, muksu on vienyt muksahtelun uudelle tasolle laskeutuessaan silloin tällöin lattialle ylähuuli edellä, jolloin etuhampaat tietenkin tekevät siihen reiän tai pari. Tästä seuraa iso poru ja verenvuotoa. Iso poru seuraa toki siitäkin kun laitetaan vaatteet päälle, vaihdetaan vaippa, mennään nukkumaan, ei päästä syliin, ei saada auki kiinni olevia ovia, ei saada sörkkiä pesukonetta, uunia, veitsiä, television näyttöä, tai joskus kun vain hengitetään. Toki kiukuttelu tapahtuu enimmäkseen silloin kun poikaa väsyttää tai nälättää, joten ihan normaalia tuo on. Vaimo on aivan samanlainen, kun ei ole saanut ruokaa nassuunsa ajallaan.

Yksi aamu nassikka yritti suorittaa jonkin Oidipaalisen kohtauksen seurauksena isänmurhan. Äitinsä oli aamulla nostanut naperon sänkyymme telmimään, telmimisen sijaan poitsu poimi käteensä Pentik poron ja yritti iskeä sillä minua päähän. Pelastuin parin senttimetrin turvin virkistävältä tikkausreissulta sairaalaan.
Toisaalta tapahtumaa seurasi alitajuinen kosto onnistuessani melkein hukuttamaan sekä itseni että pojan taaperouinnissa. Altaassa pyörittiin jotain ihme vesileikkiä melkoista vauhtia, kun liukastuin ja upposin poju käsissäni pinnan alle. Tasapainon saavuttaminen uppeluksissa yli puolitoistametriä syvässä altaassa ja lapsi käsissä on yllättävän hankalaa. Loppujen lopuksi vaikutti kuitenkin siltä, että minä säikähdin huomattavasti jälkikasvua enemmän, joka ei ollut tapahtuneesta milläänsäkään. Koska poika selviytyi edellisestä niin hyvin, yritin hukuttaa hänet uudestaan, sukelluttamalla juniorin pää edellä jumiin sellaisen kelluvan lautan pohjaan. Pikkasen on isukilla parantamisen varaa seuraavaa kertaa silmällä pitäen.