maanantai 8. marraskuuta 2010

Kapteenin Logi 0060

Eilen tuli talvi. Hieno homma, voin ostaa kohta "pojalle" Stigan rattikelkan. En nimittäin ole vuosikausiin päässyt sellaisella laskemaan. Lämmöllä muistelen niitä lapsuuden mieltä ylentäviä aikoja, kun kahden velipoikani kanssa ahtauduimme kolmeen pekkaan yhden Stigan kyytiin laskemaan laskettelurinnettä alas. Vain yhdeltä meistä katkesi hammas, mikä oli jo voitto sinänsä.

Hampaista ja loukkaantumisista puheen ollen, muksu on vienyt muksahtelun uudelle tasolle laskeutuessaan silloin tällöin lattialle ylähuuli edellä, jolloin etuhampaat tietenkin tekevät siihen reiän tai pari. Tästä seuraa iso poru ja verenvuotoa. Iso poru seuraa toki siitäkin kun laitetaan vaatteet päälle, vaihdetaan vaippa, mennään nukkumaan, ei päästä syliin, ei saada auki kiinni olevia ovia, ei saada sörkkiä pesukonetta, uunia, veitsiä, television näyttöä, tai joskus kun vain hengitetään. Toki kiukuttelu tapahtuu enimmäkseen silloin kun poikaa väsyttää tai nälättää, joten ihan normaalia tuo on. Vaimo on aivan samanlainen, kun ei ole saanut ruokaa nassuunsa ajallaan.

Yksi aamu nassikka yritti suorittaa jonkin Oidipaalisen kohtauksen seurauksena isänmurhan. Äitinsä oli aamulla nostanut naperon sänkyymme telmimään, telmimisen sijaan poitsu poimi käteensä Pentik poron ja yritti iskeä sillä minua päähän. Pelastuin parin senttimetrin turvin virkistävältä tikkausreissulta sairaalaan.
Toisaalta tapahtumaa seurasi alitajuinen kosto onnistuessani melkein hukuttamaan sekä itseni että pojan taaperouinnissa. Altaassa pyörittiin jotain ihme vesileikkiä melkoista vauhtia, kun liukastuin ja upposin poju käsissäni pinnan alle. Tasapainon saavuttaminen uppeluksissa yli puolitoistametriä syvässä altaassa ja lapsi käsissä on yllättävän hankalaa. Loppujen lopuksi vaikutti kuitenkin siltä, että minä säikähdin huomattavasti jälkikasvua enemmän, joka ei ollut tapahtuneesta milläänsäkään. Koska poika selviytyi edellisestä niin hyvin, yritin hukuttaa hänet uudestaan, sukelluttamalla juniorin pää edellä jumiin sellaisen kelluvan lautan pohjaan. Pikkasen on isukilla parantamisen varaa seuraavaa kertaa silmällä pitäen.

2 kommenttia:

Memma kirjoitti...

Hauskaa lukee näit sun juttui, ku meil poju tekee NIIN samoja juttuja ku kuvailet. Uimassa käydessä kaveri juoksi kaulaa syvässä vedessä innosta hihkuen syvemmälle aina vaan ja ku kävi uppeluksissa ni henkäs vaan ihastuneena pinnalle päästyään. Ei edes menny henkeen vettä! :D

PS Naiset on kuule tosi hankalia varsinki nälkäsenä ja jos on saanu liian vähän virikkeitä. Kysy vaikka mun mieheltä. Että tsemppiä vaan vaimon ja pojan kiukkukohtauksista selviytymiseen!;)

Kapeeni Ahab kirjoitti...

Niin se taitaa vähän olla, että vaikka kuinka pitää sitä omaa mukulaa ainutlaatuisena ja ihmeellisenä, varsinkin näin ensimmäistä, niin samanlaisia hölmöläisiä ovat melko pitkälti.

Justiinsa tuli hauskoja kotivideoita missä lapset juoksenteli ämpärit päässä ja törmäsivät kaikkeen mahdolliseen. Meillä on sama meininki, paitsi että on onneks läpinäkyvä ämpäri.