keskiviikko 2. toukokuuta 2012
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kapteenin Logi 0080
Hui hai hiisi, paljon on taas vettä kerennyt olla jäätyneenä Suomen joissa, ja sulaakkin, sen jälkeen kun viimeksi sain itseni kirjoittelemaan Logiin. Vierailijoiden määrä ylitti 15 000 niin pitäähän se tasatonnien kunniaksi taas hiukan kirjailla. Viime loggauksesta on jo sen verran aikaa, että olen varmasti unhoittanut monet hyvät kirjoittelun aiheet. Yritän kuitenkin tiristää muistini syövereistä, mitä kaikkea onkaan tapahtunut ja lapsen olemassaolon tiimoilta tullut pohdiskeltua.
Joskus muinoin kirjoittelin kuinka vauva oli itsetuhoinen otus, joka pyrki kumoamaan olemassaolonsa monin mielikuvituksellisin keinoin. Tilanne on kääntynyt sillä tavalla päälaelleen, että nykyään poika on lähinnä toistuhoinen. Hän ilmoittaa tomerasti, että "Naa lyö" ja ryhtyy pahoinpitelemään ihmistä, johon on sillä hetkellä tyytymätön. Viimeisin vivahde on, että väkivaltaisuuteen taipuvainen tuholaiseni on ymmärtänyt hyvien käytöstapojen merkityksen. Hän ilmaisee tuohtumuksensa kysymällä esimerkiksi äidiltään "haako Naa lyyä" kun halajaa tulla motaisemaan minua milloin mistäkin syystä. En ymmärrä, miksi nappula toistamiseen vaivautuu kysymään lupaa. Joka kerta kun hänelle pyritään verbaalisesti selventämään, että EI, hän kumoaa sen sanomalla saa. Tai siis haa. Koska on s kirjaimellisesti rajoittunut.
Teimme hiihtoloma-aikaan vierailun poikasen isoäidin luo Tampereen metropoliin. Edellisen kerran kun kävimme siellä, poika oppi kävelemään, joten odotin että takaisin tulee vähintään luku- ja kirjoitustaitoinen kaksi ja puolivuotias. Pettymyksekseni näin ei kuitenkaan käynyt. Matkustimme jälleen junalla. Hiihtolomaviikko, perjantai ja istumapaikat junavaunussa, jossa oli lasten leikkipaikka. Kuvaisin kokemusta siten, että jos Danten Jumalaisessa näytelmässä infernon viheliäin loukko oli yhdeksännen piirin neljäs kehä, joka oli varattu hyväntekijänsä pettäneille (Judas Iskariot), kyseinen lastenvaunu oli varmaan se Danten unohtama viides piiri. Se on varattu idiooteille, jotka matkustavat junalla... hiihtolomaviikolla... perjantaina... lastenvaunussa.
On ollut yhä hauska seurata poikasen kognitiivista kehitystä, kuinka se aina välillä ottaa selviä harppauksia ja lapsi oppii käyttämään mielikuvitustaan uusilla tavoilla. Jo todella pitkään Naa ei ole ollut välttämättä Naa, kuten olen tainnut kertoakin, vaan milloin mikin lastenohjelman tai -kirjan hahmo. Todellisiin uusiin ulottuvuuksiin päästiin, kun nassikka ilmoitti olevansa tietty hahmo, joka on vielä jokin toinen hahmo. Esimerkiksi ennen toimittiin vain tasolla "Naa on halama" (ts. Salama autot elokuvasta). Hämmästyneenä pääsin kuitenkin todistamaan, kuinka Naa on Lizzienä, joka on Marttina (molemmat myös autot elokuvasta). Tilanne oli itsekin kuin elokuvasta: Lapsiception! We need to go deeper. Lisäksi perillinen on havainnut, että eri leluille voi antaa eri roolit, ja ne voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Yleensä nämä leikit ovat sitä, että kaksi autoa käyvät vihamielistä diskurssia siitä, voiko toinen autoista parkkeerata juuri siihen mihin on parkkeeraamassa. Hyvin syvällistä.
Joskus muinoin kirjoittelin kuinka vauva oli itsetuhoinen otus, joka pyrki kumoamaan olemassaolonsa monin mielikuvituksellisin keinoin. Tilanne on kääntynyt sillä tavalla päälaelleen, että nykyään poika on lähinnä toistuhoinen. Hän ilmoittaa tomerasti, että "Naa lyö" ja ryhtyy pahoinpitelemään ihmistä, johon on sillä hetkellä tyytymätön. Viimeisin vivahde on, että väkivaltaisuuteen taipuvainen tuholaiseni on ymmärtänyt hyvien käytöstapojen merkityksen. Hän ilmaisee tuohtumuksensa kysymällä esimerkiksi äidiltään "haako Naa lyyä" kun halajaa tulla motaisemaan minua milloin mistäkin syystä. En ymmärrä, miksi nappula toistamiseen vaivautuu kysymään lupaa. Joka kerta kun hänelle pyritään verbaalisesti selventämään, että EI, hän kumoaa sen sanomalla saa. Tai siis haa. Koska on s kirjaimellisesti rajoittunut.
Teimme hiihtoloma-aikaan vierailun poikasen isoäidin luo Tampereen metropoliin. Edellisen kerran kun kävimme siellä, poika oppi kävelemään, joten odotin että takaisin tulee vähintään luku- ja kirjoitustaitoinen kaksi ja puolivuotias. Pettymyksekseni näin ei kuitenkaan käynyt. Matkustimme jälleen junalla. Hiihtolomaviikko, perjantai ja istumapaikat junavaunussa, jossa oli lasten leikkipaikka. Kuvaisin kokemusta siten, että jos Danten Jumalaisessa näytelmässä infernon viheliäin loukko oli yhdeksännen piirin neljäs kehä, joka oli varattu hyväntekijänsä pettäneille (Judas Iskariot), kyseinen lastenvaunu oli varmaan se Danten unohtama viides piiri. Se on varattu idiooteille, jotka matkustavat junalla... hiihtolomaviikolla... perjantaina... lastenvaunussa.
On ollut yhä hauska seurata poikasen kognitiivista kehitystä, kuinka se aina välillä ottaa selviä harppauksia ja lapsi oppii käyttämään mielikuvitustaan uusilla tavoilla. Jo todella pitkään Naa ei ole ollut välttämättä Naa, kuten olen tainnut kertoakin, vaan milloin mikin lastenohjelman tai -kirjan hahmo. Todellisiin uusiin ulottuvuuksiin päästiin, kun nassikka ilmoitti olevansa tietty hahmo, joka on vielä jokin toinen hahmo. Esimerkiksi ennen toimittiin vain tasolla "Naa on halama" (ts. Salama autot elokuvasta). Hämmästyneenä pääsin kuitenkin todistamaan, kuinka Naa on Lizzienä, joka on Marttina (molemmat myös autot elokuvasta). Tilanne oli itsekin kuin elokuvasta: Lapsiception! We need to go deeper. Lisäksi perillinen on havainnut, että eri leluille voi antaa eri roolit, ja ne voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Yleensä nämä leikit ovat sitä, että kaksi autoa käyvät vihamielistä diskurssia siitä, voiko toinen autoista parkkeerata juuri siihen mihin on parkkeeraamassa. Hyvin syvällistä.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Lapsi puhuu
"Isi pissaa hienosti."
On se kiva, ku saa joka vessakäynnille kaverin. Ei vissin roiskunu, ku tuli kerta kehuja.
On se kiva, ku saa joka vessakäynnille kaverin. Ei vissin roiskunu, ku tuli kerta kehuja.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Kapteenin Logi 0079
Vautsi vau! Logi ilmestyy tämän kirjoituksen myötä jo neljäntenä erillisenä vuotena, mikä tuntuu täysin järjettömältä. Vastahan tuo mukula pyörähti maailmaan ja minä aloitin tasaisesti harvenevan kirjoitteluni.
Joulun vietimme täällä kotipuolessa sukuloiden ja poitsu kärsi siinä samalla ensimmäisen korvatulehduksensa, kuten hyvin ajoitettuun sairasteluun kuuluu. Alkutalven muuttohässäköiden jälkeen olemme taas normaalisti arjessa kiinni. Itseäni ottaa kohtuu rankasti aivoon olla töiden vuoksi joka toinen viikko eri paikkakunnalla yksin möllöttelemässä, poikaa tulee aina järjetön ikävä, ja ehkä vaimoakin vähäsen. Tilanne kutittelee myös syyllisyydentuntoja sillä tavalla mukavasti, kun parempi puolisko joutuu puolet ajasta yksinhuoltamaan. Onneksi nassikasta on tullut veteraani päiväkodissakävijä. Saa jälkikasvu vähän perspektiiviä elämään, kun tulee viettäneeksi aikaa toisten yhtä empaattisten ja muut huomioon ottavien polven korkuisten pikkuhitlereiden kanssa. Kaikki kunnia maailman hoitotädeille näin talvisaikaan, itselläni räjähtää pää joka kerta, kun mukulalle pitää pukea sataseitsemänkymentäkahdeksan kerrosta vaatetta päälle ulos mentäessä. Tädit joutuvat tekemään sen lukemattomalle määrälle yhteistyöhaluisia lapsia päivittäin. Tsiisus kraist...
Haavisto presidentiksi!
Piiloviestintä on tehokas vaikuttamiskeino. Koska olen yltiörehellinen ja kaikin puolin kaunis mallikansalainen, paljastan että piiloviestin juuri muutama rivi ylöspäin. Tuskin edes huomasit lukeneesi piiloviestiäni,jossa kehoitin sinua äänestämään Niinistöä presidentiksi.
Nyt menit sitten heti tarkistamaan, että kumpi siinä lukikaan. Luottaisit itseesi eneämmän. Poikani on sovinisti. Vietimme yhden yön miniloman Oulun Edenissä viikonloppuna ja Oulun katukuvaan oli ilmestynyt suuria Poliisit televisiosarjan mainoksia. Napero tietysti äkkäsi ne heti ja ilmoitti iloisesti havainnostaan "poliisisetiä!" Koska olemme tasa-arvotietoisia vanhempia, korjasimme havainnon todellisuutta vastaavaksi kertomalla, että mainoksen kuvassa on sekä poliisisetä, että poliisitäti. Tähän valveutunut lapseni vastasi: "Poliisisetä, ja tätiki yrittää olla!"
Joulun vietimme täällä kotipuolessa sukuloiden ja poitsu kärsi siinä samalla ensimmäisen korvatulehduksensa, kuten hyvin ajoitettuun sairasteluun kuuluu. Alkutalven muuttohässäköiden jälkeen olemme taas normaalisti arjessa kiinni. Itseäni ottaa kohtuu rankasti aivoon olla töiden vuoksi joka toinen viikko eri paikkakunnalla yksin möllöttelemässä, poikaa tulee aina järjetön ikävä, ja ehkä vaimoakin vähäsen. Tilanne kutittelee myös syyllisyydentuntoja sillä tavalla mukavasti, kun parempi puolisko joutuu puolet ajasta yksinhuoltamaan. Onneksi nassikasta on tullut veteraani päiväkodissakävijä. Saa jälkikasvu vähän perspektiiviä elämään, kun tulee viettäneeksi aikaa toisten yhtä empaattisten ja muut huomioon ottavien polven korkuisten pikkuhitlereiden kanssa. Kaikki kunnia maailman hoitotädeille näin talvisaikaan, itselläni räjähtää pää joka kerta, kun mukulalle pitää pukea sataseitsemänkymentäkahdeksan kerrosta vaatetta päälle ulos mentäessä. Tädit joutuvat tekemään sen lukemattomalle määrälle yhteistyöhaluisia lapsia päivittäin. Tsiisus kraist...
Haavisto presidentiksi!
Piiloviestintä on tehokas vaikuttamiskeino. Koska olen yltiörehellinen ja kaikin puolin kaunis mallikansalainen, paljastan että piiloviestin juuri muutama rivi ylöspäin. Tuskin edes huomasit lukeneesi piiloviestiäni,jossa kehoitin sinua äänestämään Niinistöä presidentiksi.
Nyt menit sitten heti tarkistamaan, että kumpi siinä lukikaan. Luottaisit itseesi eneämmän. Poikani on sovinisti. Vietimme yhden yön miniloman Oulun Edenissä viikonloppuna ja Oulun katukuvaan oli ilmestynyt suuria Poliisit televisiosarjan mainoksia. Napero tietysti äkkäsi ne heti ja ilmoitti iloisesti havainnostaan "poliisisetiä!" Koska olemme tasa-arvotietoisia vanhempia, korjasimme havainnon todellisuutta vastaavaksi kertomalla, että mainoksen kuvassa on sekä poliisisetä, että poliisitäti. Tähän valveutunut lapseni vastasi: "Poliisisetä, ja tätiki yrittää olla!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)