Vuodatin lapsiin liittyvää ihanuutta välillä feistuubiin ja ajattelin julkaista saman tässäkin formaatissa. Taustatietona kerrottakoon, että muutimme ja jäin koti-isäilemään.
Koti-isänä korvessa, 2. päivä. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan ovat
katkenneet. Olen tarkistavinani jääkaapin käyttöohjeita netistä ja
puikahdin tänne. Minut huomattaneen pian, joten poistun takaisin
jynssäämään kalkkijäämiä etikalla tiskialtaista.
Koti-isänä korvessa, 3. päivä. Pesukone liitettiin tänään seinään ja se
pääsi pesemään pyykkiä vuoden tauon jälkeen. Hyvin vaikutti toimivan
eikä tulvakaan tullut, joten rakentamani arkki meni täysin hukkaan.
Vapautin kaikki eläimet takaisin luontoon ja vahingossa myös kuopuksen,
jonka hukkasin takapihan nurmikkoon. Nurmikko on ajettu tänä vuonna
ainakin kerran. Kolme päivää on satanut vettä. Nurmikko on ajettu yhä
vain sen kerran. Löysin lapsen ennen kuin hirvet tai mitkä ikinä lie
täällä liikkuvat villieläimet veivät sen. Olo on voitokas. En ole
vieläkään tilannut jätehuoltoa. Vaippavuori vaikuttaa uhkaavalta.
Koti-isänä korvessa, 4. päivä. Arvatenkin tänään satoi vettä. Sisällä
olo nassikoiden kanssa alkoi hiukan korpeamaan, joten olin kärttyinen.
Vanhemman kanssa riideltiin. Sitten sovittiin. Selitin olevani hiukan
turhautunut. Poika selitti ettei tiedä, mitä turhautunut tarkoittaa.
Onneksi on enää ~ 250 päivää jäljellä. Koska satoi vettä, ruoho on yhä
leikkaamatta. Tänään hukkasin sinne lompakon, kännykän, kotiavaimet,
identiteettini ja auton. Vaimo tulee töistä, avaa oluen ja nostaa jalat
sohvalle. Minä teen päivällistä ja jupisen. Positiivisena
loppukaneettina huomautettakoon, että arkista oli hyötyä postilaatikolla
käytäessä
Koti-isänä korvessa, päivä: tuntematon. Päivitykseni katkesivat netin
puutteen vuoksi. Netin puutetta ei juuri huomannut, sillä tietokoneen
käyttöön on aikaa vain nimellisesti. Vanhempi lapsi on aloittanut
kerhossa käynnin ja ensi viikolla mahdollisesti jalkapallon Hurray for
vaihtelu. Nuorempi on aloittanut juttelemisen ja jaloissa roikkumisen.
Tänään hän kertoi päivästään seuraavaa: jglbllblgblgblgblglbl öööö.
Vanhempi versio tiedusteli minulta tänään, että onko tämä kaikki vain
unta vai totta. Vastasin, että ainakin René Descartes:n mielestä
jokseenkin totta. Cogito ergo sum.
Koti-isänä korvessa, päivä: tuntematon+2. Olen flunssassa. Toissapäivänä
pelastavan enkelin muodossa anoppi saapui helpottamassa arjen sujumista
ja sain nukkua jopa kahdeksaan aamulla. Otin päikkäritkin jumaleissön
sentään. Paljon kaipaamani lepo vesittyi Murphyn lain mukaisesti täysin,
sillä viime yönä seniorilapsi pääti yhden jälkeen yöllä, että hänä ei
nukuta. Vietin sitten pari onnentäyteistä tuntia istuen nojatuolissa
odottaen, että yllättävästä univaikeudesta kärsivä jälkikasvuni alkaa
jälleen väsyä. Loppujen lopuksi pääsin sänkyyn neljän aikoihin. Onneksi
juniorilapsi herää aamuisin vasta noin kello 6.30, joten tehokasta
uniaikaa oli jäljellä lähes loputtomasti. Tänään olen väsynyt.
Koti-isänä korvessa, päivä: tuntematon+6. Nuorempi nassikoista on
ryhtynyt sontimaan miehekkäästi, mikä tarkoittaa sitä, että scheisse
tursuaa vaipasta sotkemaan pojan vaatteet. Tänään luvassa oli
varsinainen Tshernobylin turahdus ja radiokakkiivista jätettä päätyi
joka paikkaan. Fuck this shit ajattelin mielessäni ja ryhdyin sivelemään
vanishin nestemäistä tahranpoistajaa juniorin vaatteisiin. Tulin sitten
sivelleeksi vanishin nestemäistä tahranpoistajaa vähän joka paikkaan,
koska en ole lainkaan kömpelö. Vietin riemukkaan kymmenminuuttisen
poistaessani tahranpoistajaa erinäisiltä pinnoilta. Havahduin siihen
mieltä ylentävään näkyyn, joka seuraa, kun lapsi on potkaissut
perunajauhoa sisältävän lasipurkin lattialle. Onneksi oli pyykkikasa
pehmentämässä laskua alla, niin ei tarvinut siivota kuin itse jauhoja.
Sirpleina olen vain minä.
