Kapteenin Logi 0091

Vuodatin lapsiin liittyvää ihanuutta välillä feistuubiin ja ajattelin julkaista saman tässäkin formaatissa. Taustatietona kerrottakoon, että muutimme ja jäin koti-isäilemään.

Koti-isänä korvessa, 2. päivä. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan ovat katkenneet. Olen tarkistavinani jääkaapin käyttöohjeita netistä ja puikahdin tänne. Minut huomattaneen pian, joten poistun takaisin jynssäämään kalkkijäämiä etikalla tiskialtaista.

Koti-isänä korvessa, 3. päivä. Pesukone liitettiin tänään seinään ja se pääsi pesemään pyykkiä vuoden tauon jälkeen. Hyvin vaikutti toimivan eikä tulvakaan tullut, joten rakentamani arkki meni täysin hukkaan. Vapautin kaikki eläimet takaisin luontoon ja vahingossa myös kuopuksen, jonka hukkasin takapihan nurmikkoon. Nurmikko on ajettu tänä vuonna ainakin kerran. Kolme päivää on satanut vettä. Nurmikko on ajettu yhä vain sen kerran. Löysin lapsen ennen kuin hirvet tai mitkä ikinä lie täällä liikkuvat villieläimet veivät sen. Olo on voitokas. En ole vieläkään tilannut jätehuoltoa. Vaippavuori vaikuttaa uhkaavalta.

 Koti-isänä korvessa, 4. päivä. Arvatenkin tänään satoi vettä. Sisällä olo nassikoiden kanssa alkoi hiukan korpeamaan, joten olin kärttyinen. Vanhemman kanssa riideltiin. Sitten sovittiin. Selitin olevani hiukan turhautunut. Poika selitti ettei tiedä, mitä turhautunut tarkoittaa. Onneksi on enää ~ 250 päivää jäljellä. Koska satoi vettä, ruoho on yhä leikkaamatta. Tänään hukkasin sinne lompakon, kännykän, kotiavaimet, identiteettini ja auton. Vaimo tulee töistä, avaa oluen ja nostaa jalat sohvalle. Minä teen päivällistä ja jupisen. Positiivisena loppukaneettina huomautettakoon, että arkista oli hyötyä postilaatikolla käytäessä

Koti-isänä korvessa, päivä: tuntematon. Päivitykseni katkesivat netin puutteen vuoksi. Netin puutetta ei juuri huomannut, sillä tietokoneen käyttöön on aikaa vain nimellisesti. Vanhempi lapsi on aloittanut kerhossa käynnin ja ensi viikolla mahdollisesti jalkapallon Hurray for vaihtelu. Nuorempi on aloittanut juttelemisen ja jaloissa roikkumisen. Tänään hän kertoi päivästään seuraavaa: jglbllblgblgblgblglbl öööö. Vanhempi versio tiedusteli minulta tänään, että onko tämä kaikki vain unta vai totta. Vastasin, että ainakin René Descartes:n mielestä jokseenkin totta. Cogito ergo sum.

Koti-isänä korvessa, päivä: tuntematon+2. Olen flunssassa. Toissapäivänä pelastavan enkelin muodossa anoppi saapui helpottamassa arjen sujumista ja sain nukkua jopa kahdeksaan aamulla. Otin päikkäritkin jumaleissön sentään. Paljon kaipaamani lepo vesittyi Murphyn lain mukaisesti täysin, sillä viime yönä seniorilapsi pääti yhden jälkeen yöllä, että hänä ei nukuta. Vietin sitten pari onnentäyteistä tuntia istuen nojatuolissa odottaen, että yllättävästä univaikeudesta kärsivä jälkikasvuni alkaa jälleen väsyä. Loppujen lopuksi pääsin sänkyyn neljän aikoihin. Onneksi juniorilapsi herää aamuisin vasta noin kello 6.30, joten tehokasta uniaikaa oli jäljellä lähes loputtomasti. Tänään olen väsynyt.

Koti-isänä korvessa, päivä: tuntematon+6. Nuorempi nassikoista on ryhtynyt sontimaan miehekkäästi, mikä tarkoittaa sitä, että scheisse tursuaa vaipasta sotkemaan pojan vaatteet. Tänään luvassa oli varsinainen Tshernobylin turahdus ja radiokakkiivista jätettä päätyi joka paikkaan. Fuck this shit ajattelin mielessäni ja ryhdyin sivelemään vanishin nestemäistä tahranpoistajaa juniorin vaatteisiin. Tulin sitten sivelleeksi vanishin nestemäistä tahranpoistajaa vähän joka paikkaan, koska en ole lainkaan kömpelö. Vietin riemukkaan kymmenminuuttisen poistaessani tahranpoistajaa erinäisiltä pinnoilta. Havahduin siihen mieltä ylentävään näkyyn, joka seuraa, kun lapsi on potkaissut perunajauhoa sisältävän lasipurkin lattialle. Onneksi oli pyykkikasa pehmentämässä laskua alla, niin ei tarvinut siivota kuin itse jauhoja. Sirpleina olen vain minä.