Kapteenin Logi 0054

Mukula on pian vuoden ikäinen. Vaikka ryömintä onnistuu edellä kuvaillulla tavalla heikohkosti ja konttaus ei ollenkaan, niin kävelyhalut ovat kovat. Pitkin päivää pojan pitää saada tallustaa ympäri kämppää käsistä talutettuna. Vanhempiensa selkäkivusta välittämättä maaninen lapsi painaa eteenpäin nopeatahtista preussilaista paraatimarssia, ilman sen suurempia tasapainollisia taipumuksia, tai muuta päämäärää kuin marssi itse.

Poitsu on osoittanut olevansa syvässä yhteydessä feminiiniseen puoleensa ja kehittänyt eksponentiaalisesti pahenevan fetissin kenkiin ja laukkuihin. Tässä hän tulee enemmän äitiinsä kuin minuun. Itselläni ei ole yhtään laukkua ja suorastaan ylpeilen sillä kuinka harvoin ostan kenkiä. Yksi niistä stereotyypeistä nais- ja miessukupuolen välillä, joita tuleva sukupolvi rikkoo jo nyt nuollessaan intohimoisesti äitinsä kellovarttiavailleneljä-kenkien pohjia.


Olen havainnut lapsen saannin määrittäneen rooliani ihmisenä hiukan uusiksi. Tämä ilmenee estrogeenihuuruisina samaistumistaipumuksina tragiikan elementtejä ja pieniä lapsia sekoittaviin uutisiin. Ennen kohautin vastaaville uutisille harteitani, miettimättä sen kummempia kuin että paskempi homma. Niin se vaan perspektiivi muuttuu. Samaan syssyyn on omituista huomata kuinka jonkun muun napa tulee absoluuttisesti omaa tärkeämmäksi. Ennen nimittäin olin syvästi kiintynyt omaan napaani, vein sitä lomille, ja iltaisin paijasin sitä ja puhuin sille mukavia. Ostin navalleni lahjoja, vaatteita ja kalliita hajuvesiä. Sittemmin olen kuitenkin havahtunut, ja hoksannut että naapurin pesukarhulla on myös erittäin hyvä napa. Yritin puhua naapurin pesukarhun napaa muuttamaan luoksemme asumaan, mutta se ei suostunut, vedoten yleiseen pesukarhuuteen, karhupesueeseen, sekä pesuveden karheuteen.

Kapteenin Logi 0053

Niin se aika vain karkaa käsistä, jaloista, ovista ja ikkunoista. Edellisen Logimerkinnän jälkeen olen viettänyt viikon valtion sponsoroimalla kesäleirillä ahkerasti telttaillen ja hyttysiä hätistellen, sekä tehnyt töitä. Hoitovastuu pojasta siirtyy yhä enemmän äitinsä harteille, kun minun täytyy peripatrarkiaaliseen tapaan ottaa vastuu leivän kantamisesta pöytään. Valitettavasti leipä ei pysy kauaa pöydällä, sillä poika tiputtaa sen lattialle.

Nassikka lähti viimein joten kuten liikkeellekin. Tyypilliseen tapaansa poika ei kuitenkaan älyä tehdä asioita helpoimmalla mahdollisella tavalla, vaan modifioi käyttäytymistään siten, että asioiden suorittaminen on joko vaikeaa tai ainakin vaikean näköistä. Vaimo kuvaili jälkikasvumme lahjakkaasti suorittamaa ryömimistä hyvin osuvasti. Lapsukainen näyttää alaraajoihinsa haavoittuneelta elokuvasotilaalta, joka epätoivon vimmassa pyrkii etenemään pelkästään käsillään itseään liikuttaen. Toiminta herättää sekä säälin, että huvituksen tunteita.

Olen hylännyt ajatuksen, että lapsi suostuisi jossakin välissä luopumaan itsetuhoisesta käytöksestään. Mitä isommaksi poitsu kasvaa, sitä hienostuneempia ja vaarallisempia tapoja hän keksii itseään vahingoittaakseen. Kiipeäminen olohuoneen pöytää ja TV-tasoa vasten on suosittu harraste, sillä kummassakin on hyvin terävät kulmat ja erinomainen mahdollisuus kaatua naama edellä kyseisten huonekalujen reunoihin. Muuta ylen ihanaa toimintaa on muovipussien käsittely, kengänpohjien nuoleminen, sekä lentoon pyrähtäminen korkeista paikosta kuten hoitotaso, syli, sohva tms. Koska vaahtosammutin ei ymmärrä puhetta, selittämäni kansanviisaudet kuuseen kurkottamisesta ja kertomani tarut antiikin mytologiasta Ikaroksineen ja vahasiipineen kaikuvat kuuroille korville. Syöttötuolissa istuessa pojan on aivan pakko yrittää potkia pöydästä vauhtia, että koko hökötys saataisiin sitä myöten kumoon. Kaiken kaikkiaan lapsi on siis muuttunut hyvin helppohoitoiseksi ja hänet voi huoletta jättää vahtimaan itseään päiväkausiksi.

Lopuksi pohdittavaa Murphyn lakia sivuavasta elämän tosiasiasta. Miksi, oi miksi, lapsi kusaisee seitsemän miljoonan euron karvalankamatolle juuri siinä välissä kun häneltä otetaan vaippa pois, ja vaipan poisottaja on hakemassa uutta vaippaa? On aivan sama onko läsnä viisi vai 15 minuuttia ennen kuin lähtee hakemaan vaippaa, puolialaston lapsi ottaa ja laskee alleen saman tien kun hoitohenkilökunta poistuu näkyvistä. Olen alkanut epäillä tapahtumain tahattomuutta...