Kapteenin Logi 0007

Poika pissasi minun housuihini. Arvaan että ihmettelet, miksi vauvalla oli aikuisen miehen housut jalassa. Koska vauva-aiheisessa jorinassa kaikki on lähes välttämättä stereotyyppistä vatvomista, en voi olla käsittelemättä yöunia. Jatkan vakaasti ”siitä puhe mistä puute” -linjalla.

Jos Burana on kipulääke ja Finrex flunssalääke, niin vauva on unilääke. Vauva saa unen katoamaan lähes kokonaan. Koska vauva on suunniteltu tekemään vanhempansa zombeiksi, se ei noudata minkäänlaista rytmiä, aikataulua tai edes sopivaa sattumaa. Ei. Vauva on nimen omaan ohjelmoitu siten, että se herää kun on itse laittamassa nukkumaan, ja saattaa juuri silloin vetaista vuorokauden pisimmän valvomisputkensa. Vauvan nukuttaminen on oma pseudotieteensä. Konsteja on tarjolla varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiä, jotka ovat vauvoja nukuttaneet. Syötä, heiluta, laula, keinuta, taputa, tiputa, rapsuta, kutita, silitä päästä, vaihda vaippa, vedä itses jojoks vaikka... Joskus nukuttaminen tekee isukin oikeasti epätoivoiseksi.

Unilääkkeen nukahdettua vanhemmat aloittavat äänettömän tuulettamisen ja voitonhuumaisissa fiiliksissä vetäytyvät yöpuulle. Tässä vaiheessa alkaa yleensä kuulua kiljuntaa, joka voi tarkoitta ilmavaivoja, nälkää, märkää vaippaa, vihaista vauvaa, tai käsittämätöntä sisäänrakennettua neroutta joka on tarkoitettu estämään muiden unensaanti. Kun mini-ihminen lopulta oikeasti nukahtaa, tarjolla ei ole hiljaista ja äärettömän söpöä tuhinaa. Yön unimenu sisältää ilmeisesti useita painajaisia maidon loppumisesta, sillä yksittäiset karmivat kiljaisut ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kiljaisujen välin täyttää rauhoittava moottorisahan käyntiä muistuttava korina, joka lakkaa silloin kun itku alkaa. Korvatulpat ovat mielestäni yksi ihmiskunnan hienoimpia ja edistyksellisimpiä keksintöjä.