Vauva vanhentaa.
Yläkerran naapurista, josta muuten kuuluu meidän asuntoomme jos heidän kissansa pieraisee, alkoi kuulua ihme pauketta. Taustatietona kerrottakoon, että yläkerran naapurissa asuu keski-ikäinen pariskunta ja heidän parinkympin kieppeillä oleva poikansa, joka tietysti kutsuu aina ystäviä kaljottelemaan, kun vanhemmat lähtevät viikonloppureissuun. Tällä kertaa ylös oli ilmestynyt ystävien lisäksi jokin näistä uusista pelikonsolien musikaalisista helvetinvempeleistä, mitä ilmeisimmin rummut. Kattomme pitäessä tasaista bassojytkettä, en voinut olla ajattelematta: ”Miten ihmeessä ne kehtaavat, tähän aikaan”. Siirsin väsyneen katseeni kelloon, hakeakseni lukkoon lyövän oikeutuksen paheksunnalleni, enkä voinut kuin todeta tulleeni hyvin seniiliksi viisareiden osoittaessa puolta yhdeksää illalla. Onneksi aika on suhteellinen käsite. Suhteessa henkilökohtaiseen neljänteen ulottuvuuteeni, olisi ollut korkea aika lopettaa se jumalaton pauke.
Toinen epäämätön merkki vanhentumisesta on se, että herää kohtalaisen usein viiden ja seitsemän välillä aamulla. Samoihin aikoihin kun eläkeläiset valmistautuvat rikastuttamaan muiden kanssaihmisten päivää. Eläkeläisten ja tuoreiden vanhempien aamuissa on kuitenkin selviä eroja. Siinä missä vanhemmat nousevat ylös sängystä väkisin raahautuen ja silmäpussit maata laahaten, eläkeläiset ponkaisevat ylös keittelemään kahvia ja venyttelemään. Tehtyään muutamia kyykkyhyppyjä ja paikallaanjuoksuharjoituksia, eläkeläiset astuvat ulos ovesta ja aloittavat näytelmän, johon kuuluu jonottaminen pankkiin ennen aukioloajan alkamista, maksaminen viisisenttisillä kaupan kassalla, sekä yleinen hidastelu ja hämmennyksen aiheuttaminen kaikkialla, missä vaistoavat jonoja. Yleensä tällainen eläkeläinen sattuu aina univelkaisen ja jo valmiiksi ärtyneen isän eteen kauppajonossa. Olen kohtalaisen varma, että iltaisin eläkeläiset kokoontuvat pitämään reivit, heittäen rollaattorinsa ja kävelykeppinsä nurkkaan, vitsaillen siitä kuinka onnistuivat aiheuttamaan hermoromahduksen takana jonottaneelle, väsyneen näköiselle, pamperspakettia kantaneelle herrasmiehelle.
4 kommenttia:
Morjesta pöytään. Hauskaa tekstiä, mutta onko isäksi tuleminen ainoastaan lisää valvottuja öitä? Missä kokemukset elämän tarkoituksen täyttymyksestä ja valaistumisesta jne.
On. Lähinnä se on hemmetisti valvottuja öitä. Mutta jos meinaat että lähinnä vaan "negaan", urbaania slangia käyttääkseni, niin jo seuraavassa asiaankuuluvassa julkaisussa pitäis olla toivon häivähdys :D
Ohiiohoi, onneksi meiän poju ei oo valvottanu vielä yhtäkään yötä ja ikää on jo 5kk. Eikö ollu lohdullisesti ja sillai osaa ottavasti sanottu?:)
No mutta tämähän tietenkin kompensoituu sit ku nassikat ovat teini-iässä. Satavarmasti aiheuttaa unettomia öitä riekkumalla myöhään kartsalla ;)
Lähetä kommentti