Lapsi puhuu!

Poika olkoon nyt hetken aikaa nimeltään "Kerttu", niin voin lainata häntä suoraan.

Jo jonkin aikaa nelivuotias oli ollut ihmeellisessä kilpikonna-asennossa polvillaan seinän vieressä pää ja kädet lattiaa vasten, kun kysyin häneltä:

- Mitä sie teet?
- Mie olen seinä. Kerttu ei ole täällä. Teillä ei ennää ole Kerttua.

Myöhemmistä selvityksistä kävi ilmi, että hän harrasti jonkin sortin vakoilua. WTF?

Kapteenin Logi 0084

Miksi ongelmilla on tapana kasautua niille huonommille hetkille? Ipanoiden äiti poistui asunnosta vajaaksi pariksi tunniksi. Suhteellisen pian tuoreempi tulokas alkoi huutaa tissiä.Yritin tarjota tissiä, mutta minun eivät kelvanneet. En kerennyt olla loukkaantunut kovinkaan kauaa rintavarustukseni hyljeksimisestä, sillä lähes saman tien kun sain nuorukaisen hiljaiseksi, vanhempi veljeksistä oli kerennyt hylätä ruokalappunsa. Ilmeisesti päättelykyvyn Sherlock Holmesini oli tullut siihen tulokseen, että ruokalappu on kaikista tarpeettomin silloin, kun alla on vitivalkoinen puhdas paita ja ruokana tomaattista spagettikastiketta. Yritin verbaalisesti saada lapseni luopumaan punavalkoisesta paidastaan, jotta se saataisiin laitettua pyykkiin. Tämä ei tietenkään herralle kelvannut. Nyt vanhempi lapsista alkoi huutaa. Nuorempi, joka oli vasta saatu rauhoitettua, heräsi tähän huutoon. Sain esikoisen rauhoiteltua ja luopumaan paidastaan. Hiljensin myös sen lyhyemmän.

Paidastaluopuja sai lopulta syötyä (mikä on jo pieni ihme sinäsnsä - tästä myöhemmin toiste) ja päätti mennä pissalle. Poika on vastikään löytänyt seisaaltaan pissaamisen uskomattoman ulottuvuuden - tuon sukupuolia jyrkästi jakavan taidon, johon vain miehet pystyvät sottaamatta. Vai pystyvätkö? Napero tähtäsi pöntön sijasta suoraan nurkkaan ja tietysti hätääntyi ja uhkasi alkaa itkeä. Hätääntyminen ei kuitenkaan saanut häntä korjaamaan tähtäystä, vaan hätääntyneenä nassikka jatkoi hätäistä pissaamista nurkkaan. Tässä vaiheessa olin hiukan hätää kärsimässä. Sain hätäpissaajan rauhoitettua ilman, että hän sai kohtausta epäonnistuneen sihtauksen tiimoilta. Kuitenkin luutuillessani kusilammikkoa pöntön ympäriltä päätti pienempi herätä taas kerran. Nukkuminen on tunnetusti idiooteille ja vauvat eivät tarvi unta.

Viime aikoina on virinnyt keskustelu subjektiivisen päivähoito-oikeuden tarpeellisuudesta. On se jumalauta tarpeellinen, jos on yli 1,2 lasta ja jompi kumpi vanhemmista töissä tai poissa. Miten te ihmiset selviätte näiden touhottajien kanssa. Neljänkymmenen minuutin sisään olin vaientanut huutavia lapsia neljästi, yrittänyt hoitaa ruokkimiset ja nukuttamiset yhtä aikaa, ja kontannut polvillani pissassa. Jos olisin yksinäinen  koti-isi työpäivisin, vähintään polttaisin ketjussa ja näyttäisin samalta kuin Nick Nolte pidätyskuvassaan. Tsiisus.


Tvipperissä @KapteeniAhab

Lapsi puhuu!

S-kirjain alkaa pikkuhiljaa löytyä. Edistystä elämään. Pitäsi varmaan kulkea jonkinlainen muistivihko takataskussa, koska valtava määrä upeita kommentteja aina unohtuu.

Äsken mummulan keittiössä, kun muut katselimme hiukan hymähdellen pojan ja hänen enonsa muovailuvahailua, poitsu ymmärsi heti tilanteen ja totesi enostaan: "Se on nyt mulla käytetävissä".

Joskus tuo ihmeipana antautuu hyvin romanttisen tunnelman valtaan. Ajellessamme kohti kummipoikani syntymäpäiviä tuo väitti keskellä kohtuullisen tavanomaista asutusaluetta, ettei ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista. Toki oikealla puolellamme oli suomalaiseen sielunmaisemaan sopiva pelto, mutta sekin oli jo pantu talviteloille - vilja korjattu ja multa myllätty. Kaunista indeed.

Kapteenin Logi 0083

Ykkösversio oli laulanut pikkukoulussa "Autolla ajetaan varo varo vasti" -laulua heti seuraavana päivänä, kun olin kirjoittanut s-rajoittuneisuuden ihanuudesta. Kuulemma oli päässyt vetämään oikein soolona. "Huoraa tietä, huoraa tietä..."

Pikainen paluu tuoreemman tapauksen ensimmäisiin elinhetkiin. Veljensä pääsi aikanaan viettämään vuorokauden solariumissa bilirupiiniarvojen kohoamisen vuoksi. Tämä puolestaan päättyi pariksi tunniksi happikaappiin, koska ilmeisesti pienkokaisen elimistö ei täysin pysynyt nopean elinympäristön muutoksen matkassa. Siinä sitä sitten jännättiin jonkin aikaa, että osaako tuo pysyä hengissä ihan itsekseen. Ei sillä mitään varsinaista hätää ollut missään vaiheessa, mutta tottahan se hiukan vatsanpohjaa kouri, kun happisaturaatio ei ihan heti ollutkaan parhaalla mahdollisella tasolla.

Ensimmäisen neuvolakäynnin seurauksena poitsu joutui vielä käymään nipsauttamassa kielijänteensä. Onneksi tämä huomattiin. Olisi ollut illistely tulevaisuudessa aivan liian hankalaa.

 Esikoinen on puolestaan pysynyt fyysisesti terveenä. Hänelle on kuitenkin kehkeytynyt hyvin vakava ja pitkään jatkunut keppiobsessio. Kaikki vastaan tulevat risut ja oksat täytyy poimia mukaan ja käyttää niitä erinäisinä taisteluvälineinä. Vihollisiksi kelpaavat puut, pensaat ja minä. Tämän seurauksena olen saanut pari kohtuu mojovaa iskua näpeilleni, mutta toistaiseksi suuremmilta vahingoilta on vältytty.
Kymmenen vuoden sisään alkaa sitten se heppiobsessio, joka ei ilmeisesti pääty koskaan.

Tvipperissä @KapteeniAhab

Lapsi puhuu!

Että mä nautin ton ykkösversion ässäviasta. Sanojen alussa oleva s lausutaan h:na. Kaikki suoraan menevät jutut ovat äärimmäisen huvittavia nelivuotiaan suusta.

- "He mennee huoraan hinne kujalle".

Mitä siihen voi muuta vastata, ku että kujilla sitä vissin monesti huorataan...
No voi vastata muutakin. Ei ole pakko tehdä kuten minä.


Tvipperissä @KapteeniAhab

Kapteenin Logi 0082

Jälkimmäisestä jälkikasvusta kirjoittaessa tulee varmasti toistaneeksi itseään oikein urakalla. Vauvoilla kun ei tahdo olla kovin toisistaan poikkeavia taitoja kuten yllätyksellinen jonglööraus. Lähinnä ne syövät, sontivat ja ovat nukkumatta öisin. Moni vauvaan liittyvä asia ei myöskään hämmästytä ja kummastuta pientä kulkijaa eli minua, koska tämä on jo kertaalleen nähty. Se on sinänsä sääli, sillä ensimmäisen version ihmeellisyydessä oli paljon pureskeltavaa ja sulateltavaa. En syönyt ensimmäisen vauvan ihmeellisyyttä, nuo ovat kielikuvia. Mahdottoman nätti tapaus tämä kyllä on. Vauvantekoaikoihin olin viikot loppuperheestä eri paikkakunnalla työ- ja opiskelurumban seurauksena, joten yritin vaivihkaa kysellä vaimolta, että onko meillä käynyt päiväkahvilla joitain komeita putkimiehiä tai pitsalähettejä. Ei myöntänyt. Ehkä poika tulee sitten ulkonäöllisesti enemmän äitiinsä.

Pikkukakkonen  vaikuttaa näin alkututustumisen perusteella pikkuykköstä hiukan rauhallisemmalta. Hänestä ei esimerkiksi lähde öisin samanlaisia lievää massamurhaa muistuttavia ääniä. Kuopus ei myöskään toistaiseksi ole ainakaan kovin tarmokkaasti yrittänyt suorittaa itsensä silpomista tai rituaali-itsemurhaa. Mitä nyt pariin otteeseen yrittänyt pompauttaa itsensä sylistä lattialle. Tähän mennessä napero on suostunut olemaan öisin enimmälti valvomatta, mutta vauva kai aavisti, että aion mainita asian ja päätti juuri nyt vaihtaa hiukan rytmiä. Kello on noin puoli kaksi yöllä, ja tuossa tuo nikottelee lattialla. Onneksi näyttää olevan sammumaisillaan. Täytyy vissin alkaa rajoittaa sen alkoholinkäyttöä.

Jouduin lyömään nassikalle tutin suuhun. Kolmisen viikkoa on pärjätty lähes täysin ilman, mutta lapsen juotua kahdeksansataatuhatta milliä maitoa, aloin epäillä, että touhussa on jonkin näköisiä lohtulipsutuksen piirteitä. Homma alkoi olla taas tragikoomista, kun penska vinkuu tuttipulloa, minä tarjoan tuttipulloa, penska tukehtuu maitoon, maitoa on pitkin Jabba the Babyn vähintään seitsemää leukaa, minä otan tuttipullon pois, penska vinkuu tuttipulloa, minä tarjoan tuttipulloa, penska tukehtuu maitoon, you get the picture.

Tvipperissä @KapteeniAhab

PS. Huudahtakaa vaikka kommentti, jos törmäätte kirotusviheisiin. Ovat ärsyttäviä, mutta en jaksa oikolukea omaa tekstiä.

Lapsi puhuu!

Vein aamulla vanhemman version pikkukouluun (eli päiväkotimaiseen lapsensäilytystilaan). Matkalla poika tapansa mukaisesti pälätti taukoamatta niitä näitä. Ollessamme lähes perillä, hän selosti ilmeisesti jonkin supersankarin uskomattomia seikkailuja seuraavasti: "Hitten he joutuu tekkeen gradun ja hyppään aidan yli ja ajjaan auton tuommoteen laatikkoon." Parasta antia tässä oli ehdottomasti gradun tekemisen ja aidan yli hyppäämisen vaikeus rinnasteisina esteinä supersankarin etenemiselle.

Ajattelin ehdottaa seuraavassa tapaamisessa gradun ohjaajalle, että demonstroisin alan osaamiseni monikymmensivuisen liuskanivaskan kirjoittamisen sijaan juoksemalla 110 metrin aidat. Juoksemisella tarkoitan tässä tietysti hidasta lyllertämistä ja säälittävää kompurointia, mutta veikkaan että pääsisin kuitenkin perille. Ehkä se ois ykkönen sitten.

Liityin jo nyt tvipperiin tjsp. ja ajattelin sinnekin piipata, kun olen päivitellyt Logia. Jos siis sosialisoit kyseiseen median piirissä, niin @KapteeniAhab.

Kapteenin Logi 0081

Heips!

Selitän pitkääkin pidemmän radiohiljaisuuteni sillä, että poitsu ei ole ollut valkoinen tai minkään muunkaan värinen vauva enää pitkään aikaan. Hän on jo neljävuotias valtava roikale, joka elättää itsensä omalla työllään eikä aiheuta enää ollenkaan vaivaa eikä päänvaivaa vanhemmilleen.

Itsekään en ole enää parikymppinen, kuten profiilini väittää, vaan kypsään ikään ehtinyt kuivahtanut kurppa. Hauskuutta tekstistäni on tästä lähtien siis turha hakea, sillä meillä vanhuksilla ei tunnetusti ole huumorintajua. Olen kypsä ja vastuullinen. Vanha ja viisas. Pörheä ja ymmyrkäinen.

Rikon pitkään kestäneen hiljaisuuteni siitä syystä, että toistan itseäni. Tarkoitan siis geneettisen perimäni replikoimista, sillä edellisen lisäksi menimme pitkän välin jälkeen valmistamaan version nro 2. Ensimmäisessä versiossa ei ole mitään vikaa, mutta ajattelin, että on hauskempi kuvitella kaksi hämmästynyttä naamaa lukemassa testamenttiani heidän havaitessaan, että olen käyttänyt koko omaisuuteni skottilaisiin viskeihin.

Kuten varhaisista logikirjoituksistani voi käydä toteamassa, esikoisen syntymä oli varsin vikkelä tapaus. Silloin kätilö oli ehtinyt laskea veden johonkin valtavaan kylpyammeeseen, johon ei kuitenkaan ehditty synnytyksen käynnistyttyä. Tällä kertaa kätilö ehti ehdottaa vaimolle suihkussa käymistä, ja sitten mentiin. Synnytys kesti joitain minuutteja. Ehdimme kokonaisuudessaan olla sisällä sairaalassa puolisentoista tuntia, kunnes pötkö oli sylissäni. Itse ehdotin synnytyksen jälkeen, että tehdään vielä yksi ja yritetään sillä kertaa ehtiä pesemään kädet. Toinen poikahan sieltä tuli. Oletan, että vanha legenda tyttöjä tekevien suurista rakastajan kyvyistä pitää yhä paikkansa.

Autuaasti olin unohtanut kakkavaippojen ja yösyöttöjen täyttämän pumpulinpehmeän ihanuuden. Katsotaanpa josko jaksaisin päivitellä kokemuksiani toiskertaisena isänä olemisesta. Olisihan se ainakin uuden tulokkaan kannalta reilua, että hänenkin olemisestaan löytyy kolmen vuoden ajalta purnausta.