Ykkösversio oli laulanut pikkukoulussa "Autolla ajetaan varo varo vasti" -laulua heti seuraavana päivänä, kun olin kirjoittanut s-rajoittuneisuuden ihanuudesta. Kuulemma oli päässyt vetämään oikein soolona. "Huoraa tietä, huoraa tietä..."
Pikainen paluu tuoreemman tapauksen ensimmäisiin elinhetkiin. Veljensä pääsi aikanaan viettämään vuorokauden solariumissa bilirupiiniarvojen kohoamisen vuoksi. Tämä puolestaan päättyi pariksi tunniksi happikaappiin, koska ilmeisesti pienkokaisen elimistö ei täysin pysynyt nopean elinympäristön muutoksen matkassa. Siinä sitä sitten jännättiin jonkin aikaa, että osaako tuo pysyä hengissä ihan itsekseen. Ei sillä mitään varsinaista hätää ollut missään vaiheessa, mutta tottahan se hiukan vatsanpohjaa kouri, kun happisaturaatio ei ihan heti ollutkaan parhaalla mahdollisella tasolla.
Ensimmäisen neuvolakäynnin seurauksena poitsu joutui vielä käymään nipsauttamassa kielijänteensä. Onneksi tämä huomattiin. Olisi ollut illistely tulevaisuudessa aivan liian hankalaa.
Esikoinen on puolestaan pysynyt fyysisesti terveenä. Hänelle on kuitenkin kehkeytynyt hyvin vakava ja pitkään jatkunut keppiobsessio. Kaikki vastaan tulevat risut ja oksat täytyy poimia mukaan ja käyttää niitä erinäisinä taisteluvälineinä. Vihollisiksi kelpaavat puut, pensaat ja minä. Tämän seurauksena olen saanut pari kohtuu mojovaa iskua näpeilleni, mutta toistaiseksi suuremmilta vahingoilta on vältytty.
Kymmenen vuoden sisään alkaa sitten se heppiobsessio, joka ei ilmeisesti pääty koskaan.
Tvipperissä @KapteeniAhab
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti