Alkuaikojen järkyttävien valvomisten jälkeen seurasi seesteisempi kausi, jolloin vauvau suostui nukkumaan passelisti parissa erässä lähes koko yön läpeensä. Nyt nukkumapuuhista on tullut jonkinnäköistä extreme urheilua. En muista olenko jossakin välissä maininnut, mutta ketale ei suostu nukkumaan juuri missään muualla kuin vaunukopassaan. Isoisänsä varta vasten uudelleenmaalaamaa suvussa yli puolivuosisataa kulkenut pinnasänky ei pojan mielestä ole niinkään rauhaisa unisatama, vaan vankila kaltereineen päivineen. Ja mitäs muuta vankilassa tekisi, kuin aloittaisi vankilakapinan. Se on melkoinen näky, kun reilun parin kuukauden ikäinen poika hakkaa kaltereita peltikipolla ja heittelee vanhempiaan palavilla vessapaperirullilla. Vartijana toiminut pehmojäniskin sai stiletistä.
Takaisin vaunukoppaan. Vaunukopassa pojalla on pienoinen makuupussi, jonka sisällä aiemmin kelpasi nukkua vallan mainiosti. Nykyään lapsonen koppaan laskettaessa alkaa joko suoran huudon tai ollessaan hyvällä tuulella sellaisen jumpan, jossa sadistisinkin bodypumpkokemus jää auttamatta kakkoseksi. (Kävin juuri nostamassa pojalle tutin suuhun.) Ilmeisesti lapsiraukka ei ole vielä niin tietoinen raajoistaan, että tajuaisi itse niitä liikuttavansa. Untahan ei voi saada jos jalat vispaavat sataakuuttakymppiä ja kädet käyvät kuin kokaainipöllyissä pyörivällä ninjalla. Näin ollen joudun joka ilta suorittamaan toimenpiteen, jossa luon puklaharsosta eräänlaisen makuupussinulkoisen pakkopaidan. Harso kiedotaan makuupussin ympäri niin tiukasti, ettei minimonitoimihyrrä pääse raajojaan heiluttelemaan. (Kävin juuri nostamassa pojalle tutin suuhun.)
Kuten varmasti muistakin addiktioista, vauvaun tuddiktismista on kehkeytynyt varsinainen maanvaiva. Suluissa olevat tietoiskut eivät siis ole tahallista huumoria, vaan totisinta totta. Olen juuri ennen tämän kirjoittamista muumioinut vauvakhamenin sarkofagiinsa. Muumiointi siis saa vain liikkeen loppumaan. Silmien kiinnilaitto vaatii tutin. Tällä hetkellä sekään ei näytä riittävän, mutta yleensä se toimii. Tutin huono puoli on se, (Kävin juuri nostamassa pojalle tutin suuhun, ja aivan oikeasti.) että SE EI HELVETINKERPELE PYSY SIELLÄ SUUSSA! Niinpä yöt kuluvat yleensä siihen, että vaimoraukka laukkaa nostelemassa tuttivammaisuudesta kärsivälle (Kävin taas nostamassa pojalle tutin suuhun.) lapsoselle tuttia suuhun. Poikasen täytyy käydä läpi hyvin ristiriitaisia tuntemuksia tutinhimonsa ja välineen suussapitokyvyttömyyden vuoksi.
Huudosta päätellen poju ei halua nukkua, joten hyvästi.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
maanantai 26. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0018
Jatketaan HattuVauvau -osiota...
Tässä kuvassa vauvau on sonnustautunut puhtaanvalkoiseen smurffilakkiin. Smurffilakin tuoma itsevarmuus näkyy pojan ylenkatseisesta ilmeestä, joka sanoo: "Älä tuu smurffaan mun smurffimaille tai smurffautan sun smurffatuksen niin smurffille, ettei smurffikaan sua enää tunnista!"
Ensimmäisen kuulennon 40. vuosipäivän kunniaksi vauvau sai idean hyödyntää avaruusmuotia. Sosialisitivauva pukeutui kuitenkin amerikanvastaisesti kosmonauttien kypäränaluslakkiin.
Login merihenkisen tausta-aiheen motivoimana vauvau halusi pukeutua puklaharsosta muotoiltuun merirosvohuiviin. Hattuhenkilöstö sai negatiivissävytteistä palautetta oltuaan kykenemätön löytämään silmälappua ja puhuvaa papukaijaa.
Tässä kuvassa vauvau on sonnustautunut puhtaanvalkoiseen smurffilakkiin. Smurffilakin tuoma itsevarmuus näkyy pojan ylenkatseisesta ilmeestä, joka sanoo: "Älä tuu smurffaan mun smurffimaille tai smurffautan sun smurffatuksen niin smurffille, ettei smurffikaan sua enää tunnista!"
Ensimmäisen kuulennon 40. vuosipäivän kunniaksi vauvau sai idean hyödyntää avaruusmuotia. Sosialisitivauva pukeutui kuitenkin amerikanvastaisesti kosmonauttien kypäränaluslakkiin.
Login merihenkisen tausta-aiheen motivoimana vauvau halusi pukeutua puklaharsosta muotoiltuun merirosvohuiviin. Hattuhenkilöstö sai negatiivissävytteistä palautetta oltuaan kykenemätön löytämään silmälappua ja puhuvaa papukaijaa.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0017
Kapteenin ominaisuudessa avasin eilen päällystön kanssa rommitynnyrin, minkä seurauksena pienen pienet taikakääpiöt louhivat tietään ulos kallostani kovalla paukkeella.
Perehdyttyäni luetuimpien blogien ominaisuuksiin olen tullut huomanneeksi, että ne kaikki käsittelevät muotia. Naisten muotia. Niinpä sukupuolten tasa-arvon nimissä päätin julkaista miehisempää muotia tarkastelevan osion: HattuVauvau
Päivän hatut tulevat ajalta jolloin poika oli kohtuu tuore ihminen.
Sairaalan tarjoamalla vihreällä villamyssyllä pyritään luomaan mongolivalloittaja tyyppistä imagoa. Hattu kertoo kantajansa sotaisasta agressiivisuudesta, ja kiinni painuneet silmät ovat vain vihollisen hämäystä.
Toinen hattu on sairaalan lakanasta tai sen semmoisesta muotoiltu päähine, jonka innoitus tulee Michelangelon Pietá veistoksesta.
Hattu kuvastaa kantajansa neitsytmarjamaista viattomuutta, ja luo jännittävän kontrastin suhteessa sotaisaan mongolihattuun.
Perehdyttyäni luetuimpien blogien ominaisuuksiin olen tullut huomanneeksi, että ne kaikki käsittelevät muotia. Naisten muotia. Niinpä sukupuolten tasa-arvon nimissä päätin julkaista miehisempää muotia tarkastelevan osion: HattuVauvau
Päivän hatut tulevat ajalta jolloin poika oli kohtuu tuore ihminen.
Sairaalan tarjoamalla vihreällä villamyssyllä pyritään luomaan mongolivalloittaja tyyppistä imagoa. Hattu kertoo kantajansa sotaisasta agressiivisuudesta, ja kiinni painuneet silmät ovat vain vihollisen hämäystä.
Toinen hattu on sairaalan lakanasta tai sen semmoisesta muotoiltu päähine, jonka innoitus tulee Michelangelon Pietá veistoksesta.
Hattu kuvastaa kantajansa neitsytmarjamaista viattomuutta, ja luo jännittävän kontrastin suhteessa sotaisaan mongolihattuun.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0016
Ilmeisesti vauvau on riidoissa kiraffin kanssa. Ainakin äännähdykset leikkialustalta kuulostavat tällä hetkellä hyvin kärttyisiltä. Luultavimmin parivaljakolla on erimielisyyksiä Heideggerin fenomenologian ja Sartén eksistentialismin välisen jatkumon suhteesta.
Oletko kuullut sanonnan ”Tästä ei tule lasta eikä paskaa”. No, jälkimmäinen seuraa ensimmäistä. Yksi vauvan ylläpidon luovimpia tapahtumia on kakkabaletti. Koska meidän versiollamme on joko vatsavaivoja tai vain laiskanpuoleinen suoli, kakkabaletti tansittaan taloudessamme suhteellisen harvoin. Joka toinen tai kolmas päivä päästään kuitenkin nauttimaan showsta.
Esityksen esivalmisteluihin kuuluu vatsanväänteitä ja haisevia pierahduksia. Uskomattomalla osumatarkkuudella poika osaa ajoittaa suolenliikkeensä siihen väliin, kun makaa hoitoalustalla ilman vaippaa. Tämän vuoksi meidän täytyy taktisesti sijoittaa talouspaperinpalasia hoitoalustan ja pojan takapuolen väliin. Harva on se kerta kun olen tapahtumasta selvinnyt ilman alla olevan pyyhkeen sotkeentumista kakkendaaliin, mikä on pelkästään positiivista, sillä ennen nykytilannetta saatoin vain unelmoida paskaisten pyyhkeiden liottamisesta ämpärissä. Kuka kehtaakaan väittää, että haavet eivät käy toteen.
Koska vauvau on sukua kilpikonnalle, se ei tajua, että jalkoja terhakkaasti heiluttelemalla ei pääse eteenpäin kun makaa selällään. Kakkabaletti on siis hyvin abstrakti esitys, sillä liikesarjat on kyettävä kuvittelemaan vertikaalisessa asennossa tapahtuvaksi, huolimatta performanssin horisontaalisesta luonteesta. Energisestä tanssista johtuen vauvan kantapäät hakeutuvat aina kohti takapuolta. Uskon kaikkien tajuavan mitä siitä seuraa. Huomautettakoon, että liike ei pysähdy vaikka kantapäät kakkautuvat. Olen joutunut ottamaan käyttöön julman keinon ja tukahdutan jälkikasvuni luovuuden pitämällä kiinni hänen jaloistaan tomituksen aikana. Perustelin ratkaisuni pojalle sillä, että luodaan joko taidetta tai sontaa, muttei molempia yhtäaikaa. Mielestäni moinen huuhaa on parempi jättää Kiasman harteille.
Oletko kuullut sanonnan ”Tästä ei tule lasta eikä paskaa”. No, jälkimmäinen seuraa ensimmäistä. Yksi vauvan ylläpidon luovimpia tapahtumia on kakkabaletti. Koska meidän versiollamme on joko vatsavaivoja tai vain laiskanpuoleinen suoli, kakkabaletti tansittaan taloudessamme suhteellisen harvoin. Joka toinen tai kolmas päivä päästään kuitenkin nauttimaan showsta.
Esityksen esivalmisteluihin kuuluu vatsanväänteitä ja haisevia pierahduksia. Uskomattomalla osumatarkkuudella poika osaa ajoittaa suolenliikkeensä siihen väliin, kun makaa hoitoalustalla ilman vaippaa. Tämän vuoksi meidän täytyy taktisesti sijoittaa talouspaperinpalasia hoitoalustan ja pojan takapuolen väliin. Harva on se kerta kun olen tapahtumasta selvinnyt ilman alla olevan pyyhkeen sotkeentumista kakkendaaliin, mikä on pelkästään positiivista, sillä ennen nykytilannetta saatoin vain unelmoida paskaisten pyyhkeiden liottamisesta ämpärissä. Kuka kehtaakaan väittää, että haavet eivät käy toteen.
Koska vauvau on sukua kilpikonnalle, se ei tajua, että jalkoja terhakkaasti heiluttelemalla ei pääse eteenpäin kun makaa selällään. Kakkabaletti on siis hyvin abstrakti esitys, sillä liikesarjat on kyettävä kuvittelemaan vertikaalisessa asennossa tapahtuvaksi, huolimatta performanssin horisontaalisesta luonteesta. Energisestä tanssista johtuen vauvan kantapäät hakeutuvat aina kohti takapuolta. Uskon kaikkien tajuavan mitä siitä seuraa. Huomautettakoon, että liike ei pysähdy vaikka kantapäät kakkautuvat. Olen joutunut ottamaan käyttöön julman keinon ja tukahdutan jälkikasvuni luovuuden pitämällä kiinni hänen jaloistaan tomituksen aikana. Perustelin ratkaisuni pojalle sillä, että luodaan joko taidetta tai sontaa, muttei molempia yhtäaikaa. Mielestäni moinen huuhaa on parempi jättää Kiasman harteille.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0015
Niinhän siinä käy, että yllättäen muutos muuttuukin arkipäiväksi ja rutiiniksi. Vauvan hengissäpito on lähinnä syöttämistä, huvittamista, tyynnyttämistä, puhtaanapitoa, sekä vaipan ja vaatteiden vaihtoa.
Joskus vauva aiheuttaa kokemattomassa isässä sellaista kalvavaa syyllisyydentunnetta. Tämä tapahtuu omalla kohdallani lähinnä kahdella tavalla, joista kumpikin saa minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Ja taidan olla väärässä sanoessani ”vauva aiheuttaa”. Ensimmäinen syyllisyydentunteen aiheuttaja on sellainen hetkellinen ja kaiken kattava raivo, kun keskellä yötä täyttä kurkkua ulvovaa jälkikasvua ei saa tyyntymään ei niin millään. Se on se sama tunne, joka valtaa koko olemuksen kun huomaa joutuneensa pysähtymään seitsemänsiin liikennevaloihin peräkkäin. Se on se sama tunne, joka nousee pintaan, kun korjattuasi hajonnutta (tässä määrittelemätöntä) vipstaakkeelia kaksi tuntia ja saatuasi sen lopulta kokoon, vipstaakkeli hajoaa uudelleen. Se on se sama tunne, joka saa pokerinpelaajan vastustamattomasti haluamaan läppärin seinään heittämistä kun joku menee riverillä ohi. Voit ajaa punaisia päin, voit nakata vipstaakkelin hevonkuusen helvettiin ja voit olla pelaamatta rasittavia pelejä, mutta se raastava epätoivo, jota pikkuvauvan kiukutellessa voi kokea, on vain siedettävä. Ja sekös saa omantunnon kolkuttamaan, kun oma pieni pallero jonka puolesta antaisi vaikka vasemman testikkelinsä, aiheuttaa yhtä suurta vihan tunnetta kuin ne seitsemännet punaiset valot. Varsinkin kun aina sekuntia myöhemmin tajuaa, että pojan looginen tomintakyky ei välttämättä ole vielä pyörähtänyt käymään täysillä kierroksilla. Joskus sitä vain on niin vajavainen.
Toinen syyllisyydentunnon aiheuttaja on yhden parhaan luonteenpiirteeni manifestoituminen, nimittäin laiskuuden. Olen huomannut öisin pojan alkaessa huutaa käyttäväni julmasti hyväksi vaimon äidinvaistoa, ja korkeintaan nostan pään tyynystä kuin esittääkseni, että voin minäkin toki mennä, minkä jälkeen käännän kylkeä ja annan luonnon tehdä tehtävänsä. Luonto on järjestänyt asiat niin, että äiteihin erittyy vauvan itkusta jotain kummallista feromonia, joka saa äidin vauvanhengissäpitohormonit toimimaan. Itsessäni olen huomannut kyseisen feromonin laukaisevan korvatulppien yöpöydältähamuamisrefleksin.
Joskus vauva aiheuttaa kokemattomassa isässä sellaista kalvavaa syyllisyydentunnetta. Tämä tapahtuu omalla kohdallani lähinnä kahdella tavalla, joista kumpikin saa minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Ja taidan olla väärässä sanoessani ”vauva aiheuttaa”. Ensimmäinen syyllisyydentunteen aiheuttaja on sellainen hetkellinen ja kaiken kattava raivo, kun keskellä yötä täyttä kurkkua ulvovaa jälkikasvua ei saa tyyntymään ei niin millään. Se on se sama tunne, joka valtaa koko olemuksen kun huomaa joutuneensa pysähtymään seitsemänsiin liikennevaloihin peräkkäin. Se on se sama tunne, joka nousee pintaan, kun korjattuasi hajonnutta (tässä määrittelemätöntä) vipstaakkeelia kaksi tuntia ja saatuasi sen lopulta kokoon, vipstaakkeli hajoaa uudelleen. Se on se sama tunne, joka saa pokerinpelaajan vastustamattomasti haluamaan läppärin seinään heittämistä kun joku menee riverillä ohi. Voit ajaa punaisia päin, voit nakata vipstaakkelin hevonkuusen helvettiin ja voit olla pelaamatta rasittavia pelejä, mutta se raastava epätoivo, jota pikkuvauvan kiukutellessa voi kokea, on vain siedettävä. Ja sekös saa omantunnon kolkuttamaan, kun oma pieni pallero jonka puolesta antaisi vaikka vasemman testikkelinsä, aiheuttaa yhtä suurta vihan tunnetta kuin ne seitsemännet punaiset valot. Varsinkin kun aina sekuntia myöhemmin tajuaa, että pojan looginen tomintakyky ei välttämättä ole vielä pyörähtänyt käymään täysillä kierroksilla. Joskus sitä vain on niin vajavainen.
Toinen syyllisyydentunnon aiheuttaja on yhden parhaan luonteenpiirteeni manifestoituminen, nimittäin laiskuuden. Olen huomannut öisin pojan alkaessa huutaa käyttäväni julmasti hyväksi vaimon äidinvaistoa, ja korkeintaan nostan pään tyynystä kuin esittääkseni, että voin minäkin toki mennä, minkä jälkeen käännän kylkeä ja annan luonnon tehdä tehtävänsä. Luonto on järjestänyt asiat niin, että äiteihin erittyy vauvan itkusta jotain kummallista feromonia, joka saa äidin vauvanhengissäpitohormonit toimimaan. Itsessäni olen huomannut kyseisen feromonin laukaisevan korvatulppien yöpöydältähamuamisrefleksin.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0014
Vauvau on pyykkikone. Kone suunnitteltu varta vasten tekemään pyykkiä. Kun vauva on syötetty se hetken kuluttua erittää tyytyväisenä valtavan puklavyöryn kaulan alueelle. Puklavyöry muistuttaa depressiivisen tulivuoren purkausta. Laava, eli pukla, ei syöksy ulos geysirmaisena suihkuna, vaan valuu vastustamattoman luonnovoiman lailla ulos suusta. Tässä vaiheessa hallitsematonta vyöryä yritetään estää leviämästä vaatteisiin harsolla, jonka kuivaava vaikutus on sama kuin pyyhkeellä valtameressä. Saatuamme bodyn ja harson pyykkikuntoon, on vauva valmis puklaamaan uuden bodyn.
Harsojen ja bodyjen lisäksi vauva pyykkäyttää tietenkin myös vanhempiensa vaatteita. Ainoa asia mihin realistisesti voin vaikuttaa on se, haluanko lämpimän puklakerroksen paidan etupuolella ja housuilleni vai paidan selkämykseen. Puklan sijaintiin voi vaikuttaa röyhtätystavan valinnalla. Etupuolen puklamaalaus tilataan röyhtättämällä poika polvien päällä istuma-asennossa. Selkäpuolen värittäminen hoidetaan röyhtäyttämällä olkaa vasten. Toissapäivänä en sisäistänyt virheistä oppimisen varsinaista sisältöä ja vaihdoin t-paitani joka kerta kun edellinen tuli puklatuksi. Neljännen kohdalla valaistuin ja päätin jättää paidanvaihtamisen sikseen.
Vauvau osallistuu myös sisustussuunnitteluun värittämällä arkisia ja harmaita sohvakalusteita iloisenvalkoisilla puklaläikillä. Ehkä pojasta tulee design artisti.
Harsojen ja bodyjen lisäksi vauva pyykkäyttää tietenkin myös vanhempiensa vaatteita. Ainoa asia mihin realistisesti voin vaikuttaa on se, haluanko lämpimän puklakerroksen paidan etupuolella ja housuilleni vai paidan selkämykseen. Puklan sijaintiin voi vaikuttaa röyhtätystavan valinnalla. Etupuolen puklamaalaus tilataan röyhtättämällä poika polvien päällä istuma-asennossa. Selkäpuolen värittäminen hoidetaan röyhtäyttämällä olkaa vasten. Toissapäivänä en sisäistänyt virheistä oppimisen varsinaista sisältöä ja vaihdoin t-paitani joka kerta kun edellinen tuli puklatuksi. Neljännen kohdalla valaistuin ja päätin jättää paidanvaihtamisen sikseen.
Vauvau osallistuu myös sisustussuunnitteluun värittämällä arkisia ja harmaita sohvakalusteita iloisenvalkoisilla puklaläikillä. Ehkä pojasta tulee design artisti.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0013
Vauvau kasvaa vauhdilla. Nyt se on jo kahdeksanviikkoinen ketale. Tähän mennessä opitut uudet taidot ovat hymyileminen, vaihtelevat äännähdykset ja puklailu. Vauva myös pieree paljon, mutta se taisi olla sisäänrakennettu ominaisuus, joka pyörähti käyntiin hyvin pian. Poika osaa heittää niin miehekkään tujuja ja kovaäänisiä pörähdyksiä, etten tiedä johtuuko tippa linssissäni kunnon leijan kohdalle sattuessa ylpeydestä vai silmien kirvelystä.
Hymy on niitä ensimmäisiä kontaktinottoja joka ei ole itkua. Tämä aiheuttaa isukissa puolihysteeristä käyttäytymistä. Aina kun se on mahdollista, yritän houkutella vekaraa naureskelemaan. Seurauksena on jokseenkin erikoista apinointia, kun aikuinen mies vääntelee naamaansa ja elehtii mitä käsittämättömimmillä tavoilla. Jos vauva poistettisiin yhtälöstä, laillani illistelevä ihminen raahattaisiin mitä todennäköisimmin pika pikaa mielentilatutkimukseen.
En voi olla tuntematta lievää kateutta lelukiraffia kohtaan, joka on vauvan ylivoimaisesti paras ystävä. Kiraffille poika jaksaa nauraa ja jutustella vaikka kuinka pitkään. Naamani näkeminen puolestaan saa ilmeen yleensä vaihtelemaan syvästä hämmästyksestä lievään kauhuun. Muidenkin kuin vauvan.
Hymy on niitä ensimmäisiä kontaktinottoja joka ei ole itkua. Tämä aiheuttaa isukissa puolihysteeristä käyttäytymistä. Aina kun se on mahdollista, yritän houkutella vekaraa naureskelemaan. Seurauksena on jokseenkin erikoista apinointia, kun aikuinen mies vääntelee naamaansa ja elehtii mitä käsittämättömimmillä tavoilla. Jos vauva poistettisiin yhtälöstä, laillani illistelevä ihminen raahattaisiin mitä todennäköisimmin pika pikaa mielentilatutkimukseen.
En voi olla tuntematta lievää kateutta lelukiraffia kohtaan, joka on vauvan ylivoimaisesti paras ystävä. Kiraffille poika jaksaa nauraa ja jutustella vaikka kuinka pitkään. Naamani näkeminen puolestaan saa ilmeen yleensä vaihtelemaan syvästä hämmästyksestä lievään kauhuun. Muidenkin kuin vauvan.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0012
Kaikki alkoi viattomasti vain muutamalla kokeilulla. Ihan pikkuisen silloin tällöin, lyhyitä aikoja kerrallaan. Mutta kuten niin tavanomaista on, vähitellen poika alkoi vaatia lisää ja lisää. Kohta käyttö oli lähes revennyt käsistä. Vanhempina meidän oli kohdattava karu totuus, joka on niin monen isän ja äidin arkipäivää. Vauvau oli tuttiaddikti.
Alussa se oli satunnaista hupikäyttöä. Aina tutti ei edes kelvannut. Pikkuhiljaa tutti kuitenkin alkoi helpottaa mitä erilaisimpia vaivoja. Kun vatsaa väänsi, tutti auttoi. Kun oli vähän nälkä, muttei vielä tarpeeksi, tutti auttoi. Kun väsytti, mutta ei voinut rentoutua, mikäs muu kuin tutti auttoi. Olisihan se pitänyt huomata. Vanhempana sitä syyttää itseään kun jotain tällaista tapahtuu, mutta jälkiviisaus ei enää auta.
Nyt kamppailemme riippuvuuden syöksykierrettä vastaan. Täysiverinen tuddikti vaatii päivittäiset fiksinsä kovaa ja korkealta. Epätoivoiset korvaushoitokokeilut ovat osoittautuneet tuhoon tuomituiksi. Ei kelpaa hyssyttely eikä heiluttelu, vain sataprosenttisen puhdas ja jatkamaton tutti on hyväksyttävissä. Yritin perustaa Anonyymit Tuddiktit -ryhmää, mutta osallistujat eivät suostuneet luopumaan tuteistaan edes istuntojen ajaksi. Pupillit lautasen kokoisina vauvat imivät päiväannoksiaan sen näköisinä, kuin olisivat olleet sateenkaarimaassa jahtaamassa yksisarvisia.
Alussa se oli satunnaista hupikäyttöä. Aina tutti ei edes kelvannut. Pikkuhiljaa tutti kuitenkin alkoi helpottaa mitä erilaisimpia vaivoja. Kun vatsaa väänsi, tutti auttoi. Kun oli vähän nälkä, muttei vielä tarpeeksi, tutti auttoi. Kun väsytti, mutta ei voinut rentoutua, mikäs muu kuin tutti auttoi. Olisihan se pitänyt huomata. Vanhempana sitä syyttää itseään kun jotain tällaista tapahtuu, mutta jälkiviisaus ei enää auta.
Nyt kamppailemme riippuvuuden syöksykierrettä vastaan. Täysiverinen tuddikti vaatii päivittäiset fiksinsä kovaa ja korkealta. Epätoivoiset korvaushoitokokeilut ovat osoittautuneet tuhoon tuomituiksi. Ei kelpaa hyssyttely eikä heiluttelu, vain sataprosenttisen puhdas ja jatkamaton tutti on hyväksyttävissä. Yritin perustaa Anonyymit Tuddiktit -ryhmää, mutta osallistujat eivät suostuneet luopumaan tuteistaan edes istuntojen ajaksi. Pupillit lautasen kokoisina vauvat imivät päiväannoksiaan sen näköisinä, kuin olisivat olleet sateenkaarimaassa jahtaamassa yksisarvisia.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Kapteenin Logi 0011
Vauvat ovat itsetuhoisia.
Evoluutioteoria antaa olettaa, että vahvimmat selviytyvät. Luonnonvalinta suosii, totta kai, elämiseen parhaita yksilöitä. Vaikka vauvau on heittänyt pari kohtuu kovaa iskua siittäjänsä kaulaan, ja osaa potkia vatsaan ilkeästi, en ole täysin vakuuttunut sen itsesuojeluvaiston ja selvitymiskyvyn toiminnasta. En kehtaa valittaa olettamistani virheistä valmistajalle, koska valmistaja osaa valittaa takaisin. Syy mahdollisista epäkuranteista ominaisuuksista vieritettäisiin luultavasti joka tapauksessa minun niskoilleni, vetoamalla pilaantuneena toimitettuun valmistusaineeseen. Tämän pelossa purnaan vauvan valmistusvirheistä Logiin.
Virhekoodi 01: ”Tissikauhu”
Syömistä olen käsitellyt jo aiemmin. Eli vauvau on sitä mieltä, että tissi on yhtä kuin tutti. Tissi suussa on kiva nukkua, mutta syömään siitä ei kannata vaivautua. Kuinka todennäköinen on vauva-ajan anoreksia?
Virhekoodi 02: ”Giljotiini”
Aina kun vauvau saa tilaisuuden, se pyrkii katkaisemaan oman niskansa. Se mahdollinen luojajumala joka koodasi tämän ominaisuuden ihmisen geneettiseen perimään, ei ilmeisesti odottanut lajilta pitkää ikää ja menestystä.
Virhekoodi 03: ”Face off”
Mediassa toitotetaan jatkuvasti väkivaltaelokuvien ja -pelien haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Käsittääkseni en ole näyttänyt vauvalle elokuvaa Face Off, jossa John Travolta ja Nicolas Cage vaihtavat kasvoja. Siitä huolimatta vauvau tilaisuuden salliessa yrittää raapia itseltään naaman irti ollessaan nälkäinen. Olen yrittänyt rekonstruoida mielessäni sen evolutionaarisen käytännön hyödyn, minkä ihmislaji moisesta käyttäytymisesta saa. Päädyin johtopäätökseen, että vauvat voivat käyttää osia itsestään vararavinnoksi. Tähän viittaa myös
Virhekoodi 04: ”Ravintoraajat”
Aivan. Vauvau yrittää jatkuvasti syödä sormiaan, hanskojaan tai hihojaan. Sormet vielä ymmärrän edellä esitetyn hypoteesin valossa, mutta en usko että vauvan elimistö pystyy sulattamaan vaatteiden kangasta. Tämän virhekoodin esiintyminen on niin yleistä, että vaimo alkoi epäillä vauvaun lajimääritelmän olevan hihansyöjäkasvi.
Odotan innolla tulevaisuutta ja sitä, että pääsemme vaiheisiin ”Korkealta kellahtaminen” ja ”Kulmiin kaatuminen”.
Evoluutioteoria antaa olettaa, että vahvimmat selviytyvät. Luonnonvalinta suosii, totta kai, elämiseen parhaita yksilöitä. Vaikka vauvau on heittänyt pari kohtuu kovaa iskua siittäjänsä kaulaan, ja osaa potkia vatsaan ilkeästi, en ole täysin vakuuttunut sen itsesuojeluvaiston ja selvitymiskyvyn toiminnasta. En kehtaa valittaa olettamistani virheistä valmistajalle, koska valmistaja osaa valittaa takaisin. Syy mahdollisista epäkuranteista ominaisuuksista vieritettäisiin luultavasti joka tapauksessa minun niskoilleni, vetoamalla pilaantuneena toimitettuun valmistusaineeseen. Tämän pelossa purnaan vauvan valmistusvirheistä Logiin.
Virhekoodi 01: ”Tissikauhu”
Syömistä olen käsitellyt jo aiemmin. Eli vauvau on sitä mieltä, että tissi on yhtä kuin tutti. Tissi suussa on kiva nukkua, mutta syömään siitä ei kannata vaivautua. Kuinka todennäköinen on vauva-ajan anoreksia?
Virhekoodi 02: ”Giljotiini”
Aina kun vauvau saa tilaisuuden, se pyrkii katkaisemaan oman niskansa. Se mahdollinen luojajumala joka koodasi tämän ominaisuuden ihmisen geneettiseen perimään, ei ilmeisesti odottanut lajilta pitkää ikää ja menestystä.
Virhekoodi 03: ”Face off”
Mediassa toitotetaan jatkuvasti väkivaltaelokuvien ja -pelien haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Käsittääkseni en ole näyttänyt vauvalle elokuvaa Face Off, jossa John Travolta ja Nicolas Cage vaihtavat kasvoja. Siitä huolimatta vauvau tilaisuuden salliessa yrittää raapia itseltään naaman irti ollessaan nälkäinen. Olen yrittänyt rekonstruoida mielessäni sen evolutionaarisen käytännön hyödyn, minkä ihmislaji moisesta käyttäytymisesta saa. Päädyin johtopäätökseen, että vauvat voivat käyttää osia itsestään vararavinnoksi. Tähän viittaa myös
Virhekoodi 04: ”Ravintoraajat”
Aivan. Vauvau yrittää jatkuvasti syödä sormiaan, hanskojaan tai hihojaan. Sormet vielä ymmärrän edellä esitetyn hypoteesin valossa, mutta en usko että vauvan elimistö pystyy sulattamaan vaatteiden kangasta. Tämän virhekoodin esiintyminen on niin yleistä, että vaimo alkoi epäillä vauvaun lajimääritelmän olevan hihansyöjäkasvi.
Odotan innolla tulevaisuutta ja sitä, että pääsemme vaiheisiin ”Korkealta kellahtaminen” ja ”Kulmiin kaatuminen”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)