Ilmeisesti vauvau on riidoissa kiraffin kanssa. Ainakin äännähdykset leikkialustalta kuulostavat tällä hetkellä hyvin kärttyisiltä. Luultavimmin parivaljakolla on erimielisyyksiä Heideggerin fenomenologian ja Sartén eksistentialismin välisen jatkumon suhteesta.
Oletko kuullut sanonnan ”Tästä ei tule lasta eikä paskaa”. No, jälkimmäinen seuraa ensimmäistä. Yksi vauvan ylläpidon luovimpia tapahtumia on kakkabaletti. Koska meidän versiollamme on joko vatsavaivoja tai vain laiskanpuoleinen suoli, kakkabaletti tansittaan taloudessamme suhteellisen harvoin. Joka toinen tai kolmas päivä päästään kuitenkin nauttimaan showsta.
Esityksen esivalmisteluihin kuuluu vatsanväänteitä ja haisevia pierahduksia. Uskomattomalla osumatarkkuudella poika osaa ajoittaa suolenliikkeensä siihen väliin, kun makaa hoitoalustalla ilman vaippaa. Tämän vuoksi meidän täytyy taktisesti sijoittaa talouspaperinpalasia hoitoalustan ja pojan takapuolen väliin. Harva on se kerta kun olen tapahtumasta selvinnyt ilman alla olevan pyyhkeen sotkeentumista kakkendaaliin, mikä on pelkästään positiivista, sillä ennen nykytilannetta saatoin vain unelmoida paskaisten pyyhkeiden liottamisesta ämpärissä. Kuka kehtaakaan väittää, että haavet eivät käy toteen.
Koska vauvau on sukua kilpikonnalle, se ei tajua, että jalkoja terhakkaasti heiluttelemalla ei pääse eteenpäin kun makaa selällään. Kakkabaletti on siis hyvin abstrakti esitys, sillä liikesarjat on kyettävä kuvittelemaan vertikaalisessa asennossa tapahtuvaksi, huolimatta performanssin horisontaalisesta luonteesta. Energisestä tanssista johtuen vauvan kantapäät hakeutuvat aina kohti takapuolta. Uskon kaikkien tajuavan mitä siitä seuraa. Huomautettakoon, että liike ei pysähdy vaikka kantapäät kakkautuvat. Olen joutunut ottamaan käyttöön julman keinon ja tukahdutan jälkikasvuni luovuuden pitämällä kiinni hänen jaloistaan tomituksen aikana. Perustelin ratkaisuni pojalle sillä, että luodaan joko taidetta tai sontaa, muttei molempia yhtäaikaa. Mielestäni moinen huuhaa on parempi jättää Kiasman harteille.
1 kommentti:
hahhaa, tää oli tähän mennessä ehdottomasti ykköspostaus!
Lähetä kommentti