Kapteenin Logi 0048

Morjensta pöytään! Logipäivittely tahtoo taas tapahtua harvakseltaan. Pääsyyllinen on yhä minua vaivaava armoton laiskuus, josta yritän päästä eroon itseni ja yksikön ensimmäisen persoonan kesken suoritetulla hypnoterapialla. En ole vielä onnistunut hypnotisoimaan itseäni, mutta terapia osuus on hyvällä mallilla. Olen toki tehnyt duunia - kuten vulgaarit ihmiset työssäkäynnistä sanovat - jotta meillä olisi varaa niihin tuhansiin vaippapaketteihin ja pilttipurkkeihin, joita poika tuhoaa kunnioitettavalla vauhdilla niin mitättömän kokoiseksi eliöksi. Tätäkin kirjoittelutuokiota vietän yötöissä - "kahvitauolla". Vaippojenkulutusvauhtia muuten lisää lapsosen pirullisen ovela tapa sontia vaippaansa heti, kun edellinen on pissaisuuden vuoksi vaihdettu.

Puheen kehitys on edennyt aimoharppauksella eteenpäin naperon havaittua pystyvänsä lausumaan t:n lisäksi muitakin konsonantteja. M:n ja n:n tapailua on ilmassa, mutta ylivoimaisesti suosituimmaksi on noussut k. Entisen ättätän sijaan huoneissamme kaikuu railakas KAKKA!

Hampaiden tulo jatkuu kunnioitettavaa tahtia. Alaleukaan on puhjennut kolmas hammas ja ylös on odotettavissa pari lisää minä päivänä hyvänsä. Purukaluston kehittyminen lupaa huonoa kaikelle mikä mahtuu naperon suuhun, sillä sinne se myös päätyy.

Motoriikka puolella junnaamme yhä paikoillaan. Selkeästi jäntevämpi pikku kaveri on, mutta hän ei osoita vieläkään minkäänlaista halukkuutta olla mahallaan, saati että lähtisi kyseisestä asennosta liikkeelle. Pojan mahalleen kääntämistä seuraa hyvin lyhyen ajan sisällä pyörähdys selälleen.

Mutta ketä kiinnostaa motorinen kehitys kun käsissämme on vauvanero. Alle vuoden ikäinen poika ahmii tekstiä nopeammin kuin sitä ehtii hänen edestään kantaa. Tästä todisteina kakkendaaliin asti päätynyt pala mainoslehteä, ja pahvinen kirja laivoista, joka näyttää siltä kuin se olisi käynyt läpi kipakan sananvaihdon keskiaikaisen inkvisiittorin kanssa.

Kapteenin Logi 0016

Ilmeisesti vauvau on riidoissa kiraffin kanssa. Ainakin äännähdykset leikkialustalta kuulostavat tällä hetkellä hyvin kärttyisiltä. Luultavimmin parivaljakolla on erimielisyyksiä Heideggerin fenomenologian ja Sartén eksistentialismin välisen jatkumon suhteesta.

Oletko kuullut sanonnan ”Tästä ei tule lasta eikä paskaa”. No, jälkimmäinen seuraa ensimmäistä. Yksi vauvan ylläpidon luovimpia tapahtumia on kakkabaletti. Koska meidän versiollamme on joko vatsavaivoja tai vain laiskanpuoleinen suoli, kakkabaletti tansittaan taloudessamme suhteellisen harvoin. Joka toinen tai kolmas päivä päästään kuitenkin nauttimaan showsta.

Esityksen esivalmisteluihin kuuluu vatsanväänteitä ja haisevia pierahduksia. Uskomattomalla osumatarkkuudella poika osaa ajoittaa suolenliikkeensä siihen väliin, kun makaa hoitoalustalla ilman vaippaa. Tämän vuoksi meidän täytyy taktisesti sijoittaa talouspaperinpalasia hoitoalustan ja pojan takapuolen väliin. Harva on se kerta kun olen tapahtumasta selvinnyt ilman alla olevan pyyhkeen sotkeentumista kakkendaaliin, mikä on pelkästään positiivista, sillä ennen nykytilannetta saatoin vain unelmoida paskaisten pyyhkeiden liottamisesta ämpärissä. Kuka kehtaakaan väittää, että haavet eivät käy toteen.

Koska vauvau on sukua kilpikonnalle, se ei tajua, että jalkoja terhakkaasti heiluttelemalla ei pääse eteenpäin kun makaa selällään. Kakkabaletti on siis hyvin abstrakti esitys, sillä liikesarjat on kyettävä kuvittelemaan vertikaalisessa asennossa tapahtuvaksi, huolimatta performanssin horisontaalisesta luonteesta. Energisestä tanssista johtuen vauvan kantapäät hakeutuvat aina kohti takapuolta. Uskon kaikkien tajuavan mitä siitä seuraa. Huomautettakoon, että liike ei pysähdy vaikka kantapäät kakkautuvat. Olen joutunut ottamaan käyttöön julman keinon ja tukahdutan jälkikasvuni luovuuden pitämällä kiinni hänen jaloistaan tomituksen aikana. Perustelin ratkaisuni pojalle sillä, että luodaan joko taidetta tai sontaa, muttei molempia yhtäaikaa. Mielestäni moinen huuhaa on parempi jättää Kiasman harteille.