Aloha!
Ajattelin, että voisi olla hyvä päivittää tilanne, jossa ihmispoikasten ja eläinpoikasen kanssa nykyisin elellään. Kun aloitin Login kirjoittamisen, olimme rouvan kanssa opiskelijaihmisiä, jotka loputtoman opiskelun lomassa tekivät myös runsaahkosti töitä ja hiukan vauvoja. Vauvojentekohommat ja kaikki, mitä siihen kuuluu, on aikaa sitten lopetettu tässä taloudessa, samoin kuin opiskelu, joten jäljellä on enää työ.
Sanalla sanoen, olemme keskiluokkaistuneet. Meillä on 1,7 eli pyöristettynä kaksi lasta, omakotitalo, kaksi motorisoitua ajoneuvoa ja se saakelin kultainen noutaja, joka onkin kakkainen noutaja – muutenkin kuin väriltään – mutta siitä myöhemmin lisää. Rouva on virassa oleva, todella kaunis, älykäs ja hauska naishenkilö, mutta auttamatta viisi vuotta vanhempi kuin viisi vuotta sitten. Siis todella vanha on jo. Itse olen lähes yhtä vanha, mutten sentään läheskään yhtä vanha. En myöskään ole todella kaunis, älykäs enkä hauska. En ole naishenkilökään, vaikka minulla on täysi oikeus identifioitua sellaiseksi. Varsinkin kun aiemmassa Logissa kerroin hukanneeni identiteettini ruohikkoon. Minäkin harmikseni olen työllistynyt omalle alalleni, mutta nykytodellisuudelle ominaisesti olen pätkätyöläinen, joten vielä on toivoa, että voin jäädä kotiäidiksi – tai siis kotihenkilöksi – ja elää aviovaimoni – tai siis aviohenkilöni – palkalla.
Taisin myös jokunen vuosi sitten kirjoitella siitä, että vanhempi poikasista oli aloittelemassa jalkapalloharrastusta, mikä nostaa hymynkareen suupieleeni. Nimittäin juuri tänään, samaisena päivänä, kun tätä kirjoittelen, kävin kentän reunalla katselemassa viimeisen pelin valmentajan ominaisuudessa, sillä ilmoitin jääväni eläkkeelle jalkapallovalmentajan uraltani. Pojjaan jalkapalloharrastuksen aloittamisesta seurasi kaksi vuotta jalkapalloharrastusta hänelle ja lähes viisi vuotta junnufutisvalmentamisharrastamista minulle. Sekin hyvin keskiluokkaista puuhaa. Bourgeois on päivän sana. Se kuvaa nykytilannettani parhaiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti