Poika olkoon nyt hetken aikaa nimeltään "Kerttu", niin voin lainata häntä suoraan.
Jo jonkin aikaa nelivuotias oli ollut ihmeellisessä kilpikonna-asennossa polvillaan seinän vieressä pää ja kädet lattiaa vasten, kun kysyin häneltä:
- Mitä sie teet?
- Mie olen seinä. Kerttu ei ole täällä. Teillä ei ennää ole Kerttua.
Myöhemmistä selvityksistä kävi ilmi, että hän harrasti jonkin sortin vakoilua. WTF?
4 kommenttia:
Se alkaa jo pienenä, "Faija ei vaan tajuu".
Joo, olen ihan pihalla nykylapsiston kotkotuksista, kuten salaa seinänä olemisesta.
Tekee samaa vakoilua, kuin itse tein nuorempana. Mie vain sanoin aina kuuluvasti "OSA SEINÄÄ"!
Repesin :P Oon ihmetellyt ihan samaa! Meillä laitetaan vihreä kypärälakki päähän ja ollaan "jotain". Tai tänään laitettiin ohimon peittävä naamari ja oltiin joku muu.
Lähetä kommentti