Kapteenin Logi 0081

Heips!

Selitän pitkääkin pidemmän radiohiljaisuuteni sillä, että poitsu ei ole ollut valkoinen tai minkään muunkaan värinen vauva enää pitkään aikaan. Hän on jo neljävuotias valtava roikale, joka elättää itsensä omalla työllään eikä aiheuta enää ollenkaan vaivaa eikä päänvaivaa vanhemmilleen.

Itsekään en ole enää parikymppinen, kuten profiilini väittää, vaan kypsään ikään ehtinyt kuivahtanut kurppa. Hauskuutta tekstistäni on tästä lähtien siis turha hakea, sillä meillä vanhuksilla ei tunnetusti ole huumorintajua. Olen kypsä ja vastuullinen. Vanha ja viisas. Pörheä ja ymmyrkäinen.

Rikon pitkään kestäneen hiljaisuuteni siitä syystä, että toistan itseäni. Tarkoitan siis geneettisen perimäni replikoimista, sillä edellisen lisäksi menimme pitkän välin jälkeen valmistamaan version nro 2. Ensimmäisessä versiossa ei ole mitään vikaa, mutta ajattelin, että on hauskempi kuvitella kaksi hämmästynyttä naamaa lukemassa testamenttiani heidän havaitessaan, että olen käyttänyt koko omaisuuteni skottilaisiin viskeihin.

Kuten varhaisista logikirjoituksistani voi käydä toteamassa, esikoisen syntymä oli varsin vikkelä tapaus. Silloin kätilö oli ehtinyt laskea veden johonkin valtavaan kylpyammeeseen, johon ei kuitenkaan ehditty synnytyksen käynnistyttyä. Tällä kertaa kätilö ehti ehdottaa vaimolle suihkussa käymistä, ja sitten mentiin. Synnytys kesti joitain minuutteja. Ehdimme kokonaisuudessaan olla sisällä sairaalassa puolisentoista tuntia, kunnes pötkö oli sylissäni. Itse ehdotin synnytyksen jälkeen, että tehdään vielä yksi ja yritetään sillä kertaa ehtiä pesemään kädet. Toinen poikahan sieltä tuli. Oletan, että vanha legenda tyttöjä tekevien suurista rakastajan kyvyistä pitää yhä paikkansa.

Autuaasti olin unohtanut kakkavaippojen ja yösyöttöjen täyttämän pumpulinpehmeän ihanuuden. Katsotaanpa josko jaksaisin päivitellä kokemuksiani toiskertaisena isänä olemisesta. Olisihan se ainakin uuden tulokkaan kannalta reilua, että hänenkin olemisestaan löytyy kolmen vuoden ajalta purnausta.