Poika on ollut tänä aamuna suorastaan hyperaktiivinen. Äskettäistä ruokailutapahtumaa ei suurin surminkaan voi kutsua rauhalliseksi, juniori kävi pullon kimppuun agressiivisemmin kuin nälkäinen hyeenalauma.
Parhaillaan syöminen on helppoa, rauhallista ja tasaista pullon lutkutusta. Nyt kuvioon kuului ärhentelyä, murinaa, tuhinaa, kähinää, rähinää ja pöhinää. Kädet kävivät kuin italialaisella jalkapallonpelaajalla vastapuolen saatua vapaapotkun. Pää heilui siihen malliin, että minun piti suorittaa nopeita algoritmeja mielessäni pystyäkseni ennustaamaan pään lentoradan ja täten ennakoimaan mihin suuntaan pulloa kannatti liikutta kyetäkseni pitämään sen nassikan suussa. Jalat puolestaan suorittivat sellaista riverdancea, että Michael Flatley näyttää vauvan suorittaman irkkutanssin rinnalla steppitunnilla olevalta ekaluokkalaiselta. Ilmeisesti poika ei ollut saanut koreografiaansa loppuun asti suoritetuksi, sillä tanssi jatkui leikkimatolla. Nyt vajaata tuntia myöhemmin tuo vihdoin kuukahti. Helpottaa, hetken jo luulin että sillä on vesikauhu tai jokin vastaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti