Kapteenin Logi 0023

Vauvau noudattaa taas politiikkaa, jossa vanhemmille ei suoda kunnon yöunia. Yösyötöillä ja tutin tiputtamisilla tuhotaan ensin äidin mielenterveys, kun äiti ei enää yksinkertaisesti jaksa, vaaditaan pitkin yötä heräillyt isä seurustelemaan leikkimaton luokse. Kun kumpikin vanhemmista on lopulta saatu väsyneinä ylös, poika pistää itse nukkumaan ja ottaa sellaiset kevyet kolmen tai neljän tunnin päikkärit. Erityisen mukavalta aamu kuuden ja seitsemän välillä herääminen tuntuu siksi, että tiedän olevani menossa huomenna tekemään yövuoroa. Mikään ei piristä niinkuin kunnon kahdenkymmenenseitsemän tunnin valvomisputki, jonka jälkeen saa ruhtinaalliset kaksi tuntia "yöunta" ennen kuin on oltava luennolla. Tulen luultavasti olemaan hyvin tarkkaavainen ja keskittynynt.

Kävin pojan kanssa kehityskeskustelua ja kysyin miksei hän ole jatkanut pyörähtelyä, vaan pitäytyy selinmakuu asennossa. Vastaus oli: Huuuu! Viimeisin edistysaskel on nauru, joka kuulostaa ihan oikealta hekotukselta, eikä vain iloisesti venytetyltä yksittäiseltä vokaalilta.

Nappisilmä on alkanut säikähdellä. Ihan ensimmäisiä säikähtämisen arvoisia asioita oli mikron luukun läimäyttely. Sitten isin aivastukset ja varsinkin isin niisto. Joudunkin nykyisin kohteliaasti siirtymään vauvasta katsoen toiseen huoneeseen norsulaumaa kutsuessani. Myös imurointi sai aikaan kohtauksen jokin aika sitten, valitettavasti tämä ei toistunut viime viikonloppuna ja jouduin kiltisti imuroimaan koko kämpän. Raaimpia yllätyksiä pojalle lienee ollut se, kun äitinsä pyydettyä kylvetysapua, ilmestyin ammeen viereen kasvot ja pää täysin partavaahdon peitossa. Ilmeen vaihtuminen iloisesta kylpyilmeestä ensin jähmettyneeseen hämmästykseen ja sitten lohduttomaan kauhunsekaiseen itkuun näytti siltä, miltä kuvittelisin itseni näyttävän jos törmäisin alastomaan Jutta Urpilaiseen.