Selvästi pian on kohdallani hiukan venyvä käsite. Nyt joudun kaivelemaan muistamattomuuteni syviä syövereitä, että kykenisin palauttamaan mieleeni mitä kaikkea tuo lapsukainen on parin viimeisen kuukauden aikana touhunnut.
Ainakin se on helppo muistaa, että jakomielitautinen jälkikasvuni ei ole ollut oma itsensä näiden kuluneiden viikkojen aikana. Lapsi on nimittäin omasta mielestään jatkuvasti joku muu. Jos en ole täysin väärässä niin ensin poika päätti, että hän on pikkukissa. Puppe-kirjoja luettuamme hän oli pikku-Puppe. Autot piirroselokuvan katsottuamme hän on ollut noin kuukauden tai puolitoista joku kyseisen elokuvan hahmoista, pääasiassa Guido tai Luigi. Minä olen muuten Salama. Mummunsa on Martti.
Äitinsä on kuitenkin pääasiassa äiti, ja Naakin on Naa silloin kun "Naa haluaa mehua, keksiä, mennä ulos, katsoa Muumeja, Teletappeja, Tuomas-veturia, Pingua tai Chuggingtonia, mennä pesuhuoneeseen, mennä pesuhuoneeseen, mennä pesuhuoneeseen tai mennä pesuhuoneeseen". En ymmärrä mikä parivuotiasta niin jumalattomasti kiehtoo siinä aina samanlaisena pysyvässä pesuhuoneessa, mutta jostain syystä se on ihan must mesta. Olen näin yövuoron loppupuolella sen verran vätysynnyt... vätystynyt... väsynyt, että taidan jättää taas lisätiedotteet tuonnemmaksi. Palaan piakkoin, noin niin kuin suunnilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti