Elävien kuolleiden aamu. Poika pisti seuraavana aamuna paremmaksi ja päätti herätä viiden aikoihin. Tätä edelsi illalla tunnin suora huuto, joten nukkumaanmenokin viivästyi sen tunteroisen verran. Täten näytin aamulla viehättäviltä kuin kuka hyvänsä haudastaan juuri noussut Don Juan. Ulkoinen habitukseni vastasi varmasti sitä miltä aamu tuntuikin. Laahustin ympäriinsä silmäluomet otsaan teipattuina, ja kompastuttuani kolmannen kerran silmäpusseihini, napsautin ne korviin kiinni pyykkipojilla. Parin tunnin väsyttämisen jälkeen saalis oli valmis kelattavaksi, kuten minäkin. Kupsahdimme aamu-unosille odottamaan uiskenteluun lähtöä.
Nukkumaanlaitosta on tullut tämän jälkeen yhtä helvettiä. Penska on päättänyt regressoitua takaisin varhaisvauvuutensa pinnasänkyvihan päiviin. On yhdentekevää kuinka väsynyt lapsi on tai kuinka paljon silmät luppasevat, kun pojan käy asettamassa sänkyynsä on seurauksena puolesta tunnista tuntiin kestävä huuto.
Olin juuri kirjottamaisillani kuinka mukavaa seuraa poitsu on päivisin. Minut on jätetty seurustelemaan lapsosen kanssa kun emäntä häippäsi pöljille päiville. Poika on nyt huutanut 55 minuuttia suoraa huutoa ja tulin hengähtämään pariksi minuutiksi kirjoittelun ääreen. On se yleensä kiltisti.
PS. Naperolle tuli eilen kahdeksan kuukautta ikää mittariin. Aika kuluu siivillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti