Hui hai! Mitäs kaikkea taas on ehtinytkään tapahtua? Kävimme kuun vaihteen jälkeen pienimuotoisen lomareissun eteläisemmässä Suomessa ja tuliaisina toimme kolme flunssaa sekä yhden uuden kävelytaidon. Nassikka päätti alkaa kävellä Tampereella mummonsa luona ja nyt vauhti on kohtuu hurjaa. Tilanne helpottaa vanhempien alaselän rasitusta huomattavasti, mutta nyt on oltava jatkuvasti silmä tarkkana sillä poika ehtii noin neljään paikkaan yhtä aikaa. Yritäppä siinä sitten olla repimässä lasta irti vessanpöntöstä kun se on jo "käyttämässä" kannettavaa tietokonetta. Jos jollakin on ylimääräinen acerin page down näppäin nurkissa lojumassa, niin lahjoituksia otetaan vastaan.
Reissu sujui muuten varsin mallikkaasti, lukuun ottamatta sitä mieltä ylentävää yksityiskohtaa, että onnistuin saamaan menomatkalla parit ylinopeussakot. Kirotut telkänpöntöt. Ystäväin luona Vantaalla mukula valtasi borderterrieriltä sekä koiranpedin, että sen leluja. Onneksi terrieri suhtautui naperoon vanhemman ja kokeneemman touhottajan tyyneydellä.
Tänä syksynä on luvassa mielenkiintoinen pikkusirkus, sillä lapsen kaitsemisen ohella meidän on vaimon kanssa tarkoitus alkaa suorittaa loppuja opintoja, eli gradun tekoa ja sen sellaista, ja lisäksi aloitin vuoden pituisen täyspäiväisen (tai pikemminkin täysöisen) pestin nykyisessä työpaikassani. Melkoista hullunmyllyä siis.
Poitsu pääsee kehittämään sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan avoimessa päiväkodissa, toisin sanoen ottamaan leluja muiden käsistä ja olemaan lelujen käsistäoton uhrina. Myös uintiharrastus jatkuu, saa tosin nähdä millä menestyksellä. Vedestä taapero pitää kuin hullu puurosta, mutta kun altaassa pyöritään ympyrää ja lauletaan lauluja, menee vesipetomme paniikkiin. Jouduimme täten ruksimaan yli vedessäpyörivänlaulajan -uran tulevaisuuden toiveammattien listalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti