Yritetäänpä nyt pitää edes kahden bloggauksen, blogittamisen tai blogailun kuukausitahtia yllä. Tässähän on vielä puoli tuntia aikaa kuun vaihteeseen. Stigaongelma ratkesi itsestään, kun isäpappani kaivoi varastonsa kätköistä esiin vanhan rattikelkan. Juuri tämän hampaankatkojan, josta edellisessä kirjoituksessani mainitsin. Minun tarvii vain vaihtaa siihen uusi etusuksi ja eikun mäkeen. Valitettavasti en ole saanut aloitettua rankkaa suksenvaihtoprojektia tässä kuluneen reilun viikon aikana. Viehän tämä vaativa toimenpide aikaa ainakin viidestä kymmeneen minuuttia.
Poikasen elämä jatkuu samaa vanhaa rataa. Nassikka alkaa jo matkia meidän vanhempien päästämiä äänteitä. Suuri helpotuksen aihe on, että nämä ensimmäiset sanojen tapailut ovat kauko, siis kaukosäädin, ja pappa sekä mamma, joilla viitataan mihin hyvänsä muumihahmoon. Pidän edellämainittuja vaihtoehtoja huojentavampina, kuin kummipoikani aikoinaan hokema *ittu!
Poika osoittaa myös suuren rakastajan elkeitä, sillä hän on ryhtynyt nylkyttämään erinäisiä objekteja, kuten sohvatyynyjä ja minun kättäni. Siinä vaiheessa kun taapero alkoi väkisinmaata pehmolammasta, minun oli pakko tarkistaa löytyykö sukupuustamme uusiseelantilaista verta.
2 kommenttia:
nyt kun teillä venäläisilläkin on vuosi vaihtunut, niin miten olisi jotain tarinan tynkää??
tekstiä kehiin!
Lähetä kommentti