Poika tuli, vuosi meni. Kesän aikana lapsi on kasvanut aivan älyttömästi. Jos nyt olen kartalla ja oikeassa osoitteessa, lapsosta ei enää sanota vauvaksi, vaan vuoden ikäinen on taapero. Ilmeisesti siksi, että taaperot taapertavat. Mutta mikä tuo kuolaava otus on sitten, kun se kävelee? Kävelö?
Vaikka poika muistuttaa ulkonäöllisesti erehdyttävän paljon kaukaasialaisia ikätovereitaan, saattaa versiomme hengelliseltä ominaisuuksiltaan olla ihan vain aasialainen. Nassikka nimittäin selostaa asioita minulle täysin tuntemattomalla kielellä, jonka sanastoon kuuluvat ilmaukset kuten thing, thang, tshiuu, touu, kung fu ja äittä.
Kuten odottaa saattoi, liikkuva lapsi on monin tavoin mielenkiintoisempi tapaus kuin aiempi epämobiili ja flegmaattinen itsensä. Vanhempien on pyrittävä jatkuvaan tarkkavaisuuteen, sillä lapsosen tuhovimma on jotakin hurrikaani Katrinan ja Sumatran tsunamin väliltä. Mikä ikinä on kiivettävissä, se kiivetään (tai kaadetaan), mikä ikinä on revittävissä, se revitään, mikä ikinä on syötävissä, se syödään, ja kaikki nuollaan, oli se nuoltavissa tai ei.
Kaikkien lastenkasvatuskirjojen ja tutkimusten neuvojen mukaisesti annamme pikkulapsen katsoa televisiota. Naperon ylivoimaisia suosikkeja ovat mainokset ja säätiedotukset, muulla ei ole niin väliä. Jotkut jalot kasvatusperiaatteet tulee heitettyä romukoppaan kohtalaisen vauhdikkaasti.
Rassukka pelkää parhaillaan Röllipeikkoa.
Loppukevennys:
Miksi Röllin vene upposi?
Siltä puuttui tilipitappi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti