Hei kuka puhuu? Ei meidän nassikka ainakaan vielä, mutta koko ajan poika tarttuu uusiin ja taas uusiin sanoihin, että kyllä se siitä omalla ajallaan. Kuulin juniorin suusta parhaan kohteliaisuuden miesmuistiin, kun suihkussa käydessämme hän melko tuttavallisesti osoitti minua jalkoväliin ja lausui: händi (=häntä, suom. huom.). Toisaalta ylpistelyni tasoittui nopeasti masennukseksi kun huomasin, että napero tunnistaa muovisen lelupuudelin surkean töpönysän myös hännäksi. Hugo peikkoa lainatakseni: "Aina ei voi voittaa."
Kevään ulkoilukausi on alkanut, ja lätäkköjä on koluttu ahkerasti. Suoraan ulko-ovemme edessä odotta lapsen taivas ja vanhemman painajainen, pihapiirimme leikkikenttä. Leikkikentällä on hiekkalaatikko. Tämä on vähintäänkin ironista, sillä koko leikkikenttää, hiekkalaatikon ympärystää sekä keinujen ja liukumäen aluetta, peittää hiekka. Idea on vähän sama, kuin laitettaisiin neljä lautaa vastakkain muodostamaan neliön muotoinen alue keskelle Saharaa. Sanomattakin selvää, imuria ei tarvinne kohta laittaa takaisin siivouskaappiin ollenkaan. Happy days! Poitsu on ulkoilusta kuitenkin niin onnellinen, että sisälle tuloon liittyvän operaatio aavikkomyrskyn sietää yllättävän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti