Yksi merkittävä asia, kehitysaskel itse asiassa, pienen ihmisen maailman hahmottamisen tavassa minulla on jäänyt mainitsematta. Nimittäin se, että poika tunnistaa itsensä omaksi henkilökseen. Hän tietää nimensä ja tunnistaa itsensä peilistä, kuvista ja ihan vain tiedusteltaessa, että kuka sinä olet. Hän on Naa. Tulin nyt paljastaneeksi pojan tarkoin varjellun identiteetin, tuntuu aivan siltä kuin olisi pukannut ulos kaapista Clark Kentin tai Bruce Waynen.
Pääsiäisen ajan, ja jälkeenkin, on nautittu mahtavista keleistä. Kevät on jo pitkällä ja kuten tarkkasilmäisimmät tai -ihoisimmat ovat huomanneet, lämpöä alkaa piisata. Ulkoilusäät ovat mitä hienoimmat ja tänäänkin vietimme Naan kanssa ennen puolta päivää pari tuntia leikkikentillä ja kävelyllä. Sisälle joutuminen aiheutti jälkikasvussa kuitenkin lievähköä närkästystä, mutta ovelaakin ovelampana kehäkettuna sain suoran huudon loppumaan, kun löin naperolle imurin kouraan ja opetin hänet imuroimaan muassaan sisälle tuomansa hiekan ja pikkukivet. Lapsen hyötykäyttöä ja kummallekin hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti