Ilmoittauduimme vauvauintiin. Odotan kokemuksen olevan kohtuu mielenkiintoinen, sillä tuleva uimamaisterimme on alkanut inhota kylpemistä. Kylpy vietetään aina hirmuista itkua vääntäen, joten en elättele kovin suuria toiveita uimisen sujumisesta rauhallisissa tunnelmissa. Mutta armoa ei anneta eikä tunneta.
Pakkanen on aiheuttanut muitakin kuin päiväuniongelmia. Poikasen iho kuivuu kasvoista ja päästä. Ihottuma aiheuttaa niin hirmuista kutinaa, että napero tietysti raapii itseään vimmatusti. Nyt se näyttääkin siltä kuin olisi joutunut minipossun kaukaisen sukulaisen – minileijonan – uhriksi. Yksi yö minileijona oli tehnyt niin pahaa jälkeä, että makuupussin sisusta on verinen kuin miniantilooppiaterian jäljiltä.
2 kommenttia:
Tsemppiä vauvauintiin! Se on kyllä ihan kivaa jos vauva vain tykästyy. Meillä ei kylpykammoa ollut ja silti meni koko syyskausi siihen että Ipana tottui veteen ja uimahalliin. Nyt sukellellaan ja polskutellaan jo ihan tyytyväisenä.
Kiitos kaunis, eiköhän poju tosiaan jossakin välissä veteen totu. Täytyy vain toivo että ennemmin kuin myöhemmin.
Lähetä kommentti