Vauvalta on mennyt ääni. Syy on hämärän peitossa, sillä poika ei ole huutanut ainakaan tavallista enempää, eikä flunssan merkkejäkään tunnu olevan ilmassa. Ainoa poikkeus normaaliin mitä viime aikoina on tapahtunut on se, että onnistuin iskemään pojan pään melkoisen kovaa oven yläkarmiin. Seisoin oven kohdalla kun päätin nostaa poitsun ylös vaippaa haistellakseni. KOPS! Jos pikku raukka ei saanut siitä traumoja, niin minä ainakin sain. Olin toki osannut odottaa jotain tällaista tapahtuvaksi, sillä olen toivottoman kömpelö sisällä liikkuessani, ja lyön aina osia itsestäni erinäisiin kulmiin, kynnyksiin ja kaappeihin. En kuitenkaan ole vakuuttunut päävamman ääntä kähentävästä vaikutuksesta, joten syy leijailee yhä arkimysteerien kahdennessatoista ulottuvuudessa. Se on se sama paikka jonne toinen sukka sukkaparista katoaa pesussa.
Nyt napero kuulostaa miespuoliselta Janis Joplin -vauvalta. Jos saisin sen laulamaan edes pari cover versiota kyseisen leidin esittämistä kappaleista, olen varma että tahkoaisimme miljuunia dollareita. Kovasta suostuttelusta huolimatta juniori ei ole suostunut lauluja lurauttelemaan. Take another little piece of my heart now baby! $$$
1 kommentti:
onneks sen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lapset, joita vähän "kolhitaan" menestyy paremmin elämässä :D
Lähetä kommentti