Ensimmäisestä kunnon sairastelusta taidetaan olla selvitty. Kuume nousi parina päivänä 39:ään asteeseen, mutta saatiin kiltisti laskettua lääkitsemällä. Ruoka- ja juomahalu olivat poitsulla välillä todella alamaissa. Kun tuttipullo sisältöineen ei millään tahtonut kelvata, pyrin nesteytämään nuorukaista lääkeruiskun kautta annetulla vedellä. Päätään ja käsiään heiluttavan, ja suutaan tiukasti supussa pitävän lapsosen pakkojuottaminen osoittautui kohtalaisen haasteelliseksi, joten puolipäivää kotimme toimitti vesipuiston virkaa. Tämä toiminta päättyi onnellisesti siten, että yhden ruokailun jälkeen, kun olin hetken aikaa sihtaillut ruiskulla maitoa lapsen suuhun (ja ympäri keittiötä) nassikka oksensi noin 386 litraa itsensä ja sitterin päälle.
Palataan vauvauinnin ihmeelliseen maailmaan sen verran, että ennen hiukan ongelmainen sukeltelukin on alkanut luonnistua. Siis pojalta. Itsehän olen verrattavissa vähintään karibialaisiin helmensukeltajiin, sillä pystyn sukeltamaan ainakin kahteen metriin silmät auki, ja pidättämään hengitystäni yli 30 sekuntia. YLI 30! Vauvasukeltamisen vaikeus meni selkeästi vanhempien piikkiin, sillä konsultoituamme vetäjää, tajusimme että sukeltelussa huomiomme oli kiinnittynyt lähes yksinomaan omaan tekemiseemme ja pojan valmistaminen, rohkaisu ja kehuminen sukeltamisen yhteydessä olivat jääneet vaille huomiota.
Nassikan taitorepertuaariin on ilmestynyt uusi varsin ärsyttävä ominaisuus: hampaiden narskuttelu. Siitä äänestä tulee sellainen selkäpiitä karmiva tunne, kun lapsukainen pyrkii murentamaan jo valmiiksi vaillinaista purukalustoaan olemattomiin. Narskuttelun vaatima ilme on toisaalta näkemisen arvoinen. Alaleuka pitkällä narskutteleva mutruhuuli on maailman suloisin otus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti