Paljon ehtii tapahtua lyhyessä ajassa. Kuun vaihteessa selvisimme isäni ja naperon kanssa naarmuitta uhkaavasta kolarista rekan kanssa, mikä sai tietysti aikaan paljon reflektointia elämästä ja kuolemasta. Kaikesta sellaisesta raskaasta ja vakavasta, minkä kirjoittamisesta en pidä piirun vertaa, koska moisten vesien luotaaminen vaatii kovaa ajatustyötä ja kyseisen työn pusertaminen kirjalliseen muotoon ei usein tee sille oikeutta. Sen verran vaivaan lukijoita dramaattisella efektillä, että kun vihdoin sain pojan "turvaan" anopin luokse ja šokki hellitti, tuli tippa linssiin ensimmäistä kertaa sitten sen kun lapsi syntyi. Toisaalta American Idolin siirryttyä Hollywood viikolle, saa silmäkulmia olla taputtelemassa hellästi nyyhkypaperilla ihan jatkuvalla syötöllä.
Nyt kun olen pirullisesti saattanut tekstini tiirailijat tarpeettoman apealla mielelle, voinkin jatkaa entiseen malliin. Eilen pellavapäällä oli pitkästä aikaa neuvolakäynti, johon hän suhtautui kuulemani perusteella rokotteen vuoksi yhtä suotuisasti kuin kiinanpommi postilaatikkoon uudenvuodenaattona. Poitsu on lähemmäs kaksitoista kiloa painava ja hiukan yli 80 senttimetriä pitkä. Tarpeeksi korkea tiputtamaan esineitä miltä hyvänsä tasolta, muttei ilmeisesti riittävän lyhyt poimiakseen niitä pois lattialta. Omasta mielestään tarpeeksi kevyt olemaan jatkuvasti kannettavana, mutta liian raskas, että jaksaisi siirtää itsensä mitä hyvänsä etäisyyttä jonka voi olla kannettavana.
Helmikuun paukkupakkaset ovat olleet varmasti kaikkien pienten lasten vanhempien mielenterveydelle yhtä uimataidottomien kylpylälomaa pohjattomassa ja reunattomassa altaassa. Koska olen ollut niin onnekas viime aikoina, automme moottorista katkesi kampiakseli, ja koska poikaa ei kehtaa yli 20 pakkasasteen vuoksi juuri ulkona käyttää, on 28 seinän sisällä pyöriskelyn lisäksi tullut käytyä lähinnä lähikaupassa ja roskakatoksella. Positiivinen puoli on siinä, että saa viettää paljon laatuaikaa jälkikasvun kanssa. Negatiivinen puoli... On suurin piirtein sama. Kun ainoa aikuisihmiskontakti viikkoon on oma puoliso, tapahtuu välttämättä jonkinlainen degeneraatio sosiaalisissa taidoissa. Mitä keskusteltavaa minulla on kenenkään kanssa, joka ei ole lähipäivinä katsonut juu tuupista Pingu pingviini -pätkiä 1473:a kertaa.
2 kommenttia:
Näihin postauksiin tekee mieli aina vastata. Kuulostaa nimittäin aina niin tutulta! Autohommaki. Mitä noilla autoilla edes tekee ku ei ne toimi? Semmosia terveisiä täältä, että: "Pingvin, pingvin, pii pi pi pii pii pi pii pingu pingu!" (Ne juutuuppi-pinguvideot on meiän vapaapäiväaamujen pelastus ku vanhemmat haluu loikoilla sängyssä ja juniori ei.. ei muuta ku puhelimen kautta pingua tulemaan ja poika kainaloon. Kyllä viihtyy!)
Jos ette ole jo näyttäneet lapselle Aarne alligaattori ja viidakkorumpu pätkää, niin suosittelen lämpimästi pysyttelemään siitä erossa.
Lähetä kommentti