Huomasin tuossa jokin aika sitten, että Logikin saavutti viime kuussa kunnioitettavan kahden vuoden iän. Onneksi olkoon Logi. Viimeiset kolme viikkoa olen saanut jälleen viettää vähemmän hektistä ja normaalia elämää, joten olen voinut touhuta poikasen kanssa taas kiitettävissä määrin. Valitettavasti poikasen arvostus kanssatouhuamistani kohtaan tuntuu kärsineen inflaation, sillä keskinäinen kommunikointimme kahdestaan ollessaamme koostuu lähinnä siitä, että poika hokee mantraa "Kohta äiti tullee!". Tästä seuraava fiilis on varmaan vähän samanlainen, kuin olisi jonkun kanssa treffeillä ja vastapuoli puhuisi koko kohtaamisen ajan jostain toisesta todella mukavasta ja kiinnostavasta henkilöstä, ja treffien päätteeksi heittäytyisi lattialle itkemään ja huutamaan tämän kauan kaivatun henkilön nimeä.
Kävimme juuri leikkikentällä, kuten lähes joka päivä. Itselleni ainakin tulee hyvin syyllinen olo, jos muksu ei saa raitista pakokaasuhuurujen ja tupakansavun täyttämää ulkoilmaa vähintään paria tuntia päivässä. Tämän päiväisen reissun saldo oli, että keinussa "Naa ajattellee", vaakatasossa kulkevien köysirappujen keskellä "Naa kattoo Muumipeikkoa vankilassa", ja minä onnistuin lyömään itseäni paksulla rautaputkella päähän. Jotkut leikkikentän välineet ovat vaarallisia. Tämä ei kuitenkaan ollut niin säväyttävä kokemus kuin se, jonka kohtasin alkusyksystä havaitessani sellaisessa munakupin näköisessä pikkulapsenpyörittimessä olevan ison kasan paskaa. Välillä ihmisten tempaukset menevät hiukan yli ymmärrykseni.
Poitsu on saanut uuden, monta kertomusta sisältävän, Puppe-kirjan. Valitettavasti yhdessä kertomuksessa on SEKÄ paloauto ETTÄ kissa. Muita tarinoita ei sitten saakaan lukea. Aikuiselle tahtoo olla hiukan puuduttavaa käydä läpi samaa puppetarinaa sen sata kertaa päivässä. Lukemisesta kieltäytyminen ei ole suotava vaihtoehto, ellei sitten halua tuta kaksivuotiaan helvetin syvimmistä syövereistä kumpuavan tulikivenkatkuisen vihan voimaa.
tiistai 11. lokakuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Kapteenin Logi 0075
Joku kerta vaivautuu vaatimaan tekstiä niin tehdään työtä käskettyä. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että minulla ei ole paljoa kerrottavaa. En nimittäin ole ehtinyt töiden ja opiskelun ohessa viettämään kotona aikaa muuten kuin nukkuen. Poitsu on aloittanut taas osa-aikaisen tarhassakäynnin. Siitäkään minulla ei ole havaintoja, kun en ole ehtinyt muksua tarhassa käyttää. Pari viikkoa vierähti siinä, että ravasin yövuoron päälle kouluttautumaan ja sitten unosille kotia ennen seuraavaa työvuoroa. Sain onneksi järjestettyä asiat työnantajan kanssa siten, että jäin puolentoista kuukauden opintovapaalle syksyn hektisimmäksi opiskeluajaksi. Muksu ja parempi puolisko ovat kuitenkin kotipuolessa vierailemassa, joten vietän aikaa yksikseni lähinnä opiskellen ja siivoten. Kummastakaan edellämainitusta ei juuri huumoria revitä.
Sen verran olen saanut lapsosen käytöstä havainnoida, että voin sanoa meneillään olevan jonkintapaisen uhmaiän. Terrible twos taitaa kuulua vaiheen englanninkielinen termi. Napero järjestää kohtuu näyttävän raivokohtauksen mitä turhanpäiväisimmistä aiheista. Syy raivoamiseen voi olla mikä hyvänsä, ja luonnollisesti ainoa asia mikä kelpaa lapsen rauhoittamaan on äiti. Poika esimerkiksi saattaa yhtäkkiä ryhtyä kieriskelemään lattialla ja huutaa "Äiti tullee auttaan!". Tätä tapahtuu kohtuu usein. Tietenkään poitsulla ei ole mitän hätää, mutta ehdotukset siitä, että hän voisi aivan hyvin nousta lattialta ylös omin avuin, kaikuvat kuuroille korville. Käytökseen on sovellettavissa ilmaisu "itkupotkuraivari", sillä toisin kuin tapauksissa, joissa tätä ylityöllistettyä sanonnantapaista yleensä nykyään käytetään, nassikka tosiaan itkee, potkii ja raivoaa.
Positiivisena loppukaneettina mainittakoon, että lapsen mielikuvitus vaikuttaa alkaneen ottaa pieniä edistysaskelia. Nassikka jaksaa jo leikkiä tavaroilla ihan itsekseen, ja kehittää pieniä tarinoita esimerkiksi siitä, mitä mikäkin auto tekee, ketä siinä on kyydissä ja minne he ovat menossa. Lähes huomaamaton, mutta tarkemmin ajateltuna tärkeä muutos pikkupojan käytöksessä, kun hän alkaa käyttää omaa luovuuttaan.
Sen verran olen saanut lapsosen käytöstä havainnoida, että voin sanoa meneillään olevan jonkintapaisen uhmaiän. Terrible twos taitaa kuulua vaiheen englanninkielinen termi. Napero järjestää kohtuu näyttävän raivokohtauksen mitä turhanpäiväisimmistä aiheista. Syy raivoamiseen voi olla mikä hyvänsä, ja luonnollisesti ainoa asia mikä kelpaa lapsen rauhoittamaan on äiti. Poika esimerkiksi saattaa yhtäkkiä ryhtyä kieriskelemään lattialla ja huutaa "Äiti tullee auttaan!". Tätä tapahtuu kohtuu usein. Tietenkään poitsulla ei ole mitän hätää, mutta ehdotukset siitä, että hän voisi aivan hyvin nousta lattialta ylös omin avuin, kaikuvat kuuroille korville. Käytökseen on sovellettavissa ilmaisu "itkupotkuraivari", sillä toisin kuin tapauksissa, joissa tätä ylityöllistettyä sanonnantapaista yleensä nykyään käytetään, nassikka tosiaan itkee, potkii ja raivoaa.
Positiivisena loppukaneettina mainittakoon, että lapsen mielikuvitus vaikuttaa alkaneen ottaa pieniä edistysaskelia. Nassikka jaksaa jo leikkiä tavaroilla ihan itsekseen, ja kehittää pieniä tarinoita esimerkiksi siitä, mitä mikäkin auto tekee, ketä siinä on kyydissä ja minne he ovat menossa. Lähes huomaamaton, mutta tarkemmin ajateltuna tärkeä muutos pikkupojan käytöksessä, kun hän alkaa käyttää omaa luovuuttaan.
torstai 11. elokuuta 2011
Kapteenin Logi 0074
Elämme vaarallisia ja mahdollisesti hintavia aikoja. Poika alkaa saavuttaa uuden huipun tuhovoimaisuudessaan. Tänään me varomattomat vanhemmat teimme sen virheen, että päästimme kaikkialle yhtäaikaa ehtivän lapsemme karkaamaan välittömästä havaintopiiristämme. Kahdesti. Ensimmäinen episodi tapahtui, kun poistuin olohuoneesta kahvikuppini ääreltä pesuhuoneeseen siirtämään pyykkikonetta hallituksen pyynnöstä (käskystä!). Kun palasin olohuoneeseen, vastaanottokomitean virkaa toimitti järjetön jälkeläiseni kahvikuppi kädessään. Kupin sisältö sijaitsi sopivasti sohvalla, lattialla ja läppärin päällä. Onnekseni kannettava pelastui täpärästi, ja kahvia oli ehtinyt osua vain laitteen alanurkkaan.
Toinen täystuho tapahtui taaperon omassa huoneessa, missä lapsi onnistui repimään lasisen pöytälampun alas lipaston päältä virtajohtoa hyväksi käyttäen. Tätä tietysti seurasi järkyttynyt huutoitku ja lasinsirpaleiden yliedustus lastenhuoneen lattialla. Tässä tapauksessa onni onnettomuudessa oli siinä, että pöpi poikani selvisi rikkomisrikoksestaan ehjin nahoin.
Koska edellämainittujen asioiden perusteella on täysin loogista päättellä, että nassikka rikkoo television tai läppärin hetkellä millä hyvänsä, olen päättänyt uhrautuvasti vahtia näitä kahta elämän mielekkyydelle täysin välttämätöntä välinettä silmä kovana. Tämän vuoksi en valitettavasti voi osallistua minkäänlaisiin taloudenpidollisiin tai kasvatuksellisiin toimenpiteisiin, kuten siivous, ruoanlaitto tai jälkeläisestä huolehtiminen. Vaimo ei tunnu arvostavan omaisuudenehjänäpitoprojektiani.
Toinen täystuho tapahtui taaperon omassa huoneessa, missä lapsi onnistui repimään lasisen pöytälampun alas lipaston päältä virtajohtoa hyväksi käyttäen. Tätä tietysti seurasi järkyttynyt huutoitku ja lasinsirpaleiden yliedustus lastenhuoneen lattialla. Tässä tapauksessa onni onnettomuudessa oli siinä, että pöpi poikani selvisi rikkomisrikoksestaan ehjin nahoin.
Koska edellämainittujen asioiden perusteella on täysin loogista päättellä, että nassikka rikkoo television tai läppärin hetkellä millä hyvänsä, olen päättänyt uhrautuvasti vahtia näitä kahta elämän mielekkyydelle täysin välttämätöntä välinettä silmä kovana. Tämän vuoksi en valitettavasti voi osallistua minkäänlaisiin taloudenpidollisiin tai kasvatuksellisiin toimenpiteisiin, kuten siivous, ruoanlaitto tai jälkeläisestä huolehtiminen. Vaimo ei tunnu arvostavan omaisuudenehjänäpitoprojektiani.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Kapteenin Logi 0073
Haudi, yritin räplätä blogin taustaa vähän vähemmän kuivaksi ja kapteeniuden merelliseen teemaan liittyen löysin pisaroita ja aallonkin. Toivottavasti ei häiritse lukemista. Asiaan...
On elonkorjuun aika, ja kesän viimeiset päivät valuvat sormien välistä kuin kulhollinen unihiekkaa, ennen kuin pohjoisen ikuisuuksia kestävä talviuni saavuttaa meidät. Nyt kun menin unihiekan mainitsemaan, niin kerrottakoon Naan mielipide Nukku-Matin funktiosta. Nukku-Matin tehtävä on ilmeisesti pelkästään tuoda mehua. Ja jostakin syystä unihiekkaa löytyy miltä tahansa tavalliselta hiekkalaatikolta. En ole vielä kovankaan ajattelutyön tuloksena saavuttanut vastaavankaltaista päättelymetodia, joka johtaisi moisten väitteiden esittämiseen. Uskon sen johtuvan akuutista LSD:n puuteesta.
Pikkuihmisen puheen kehittyminen ilmentää tietysti myös ajattelun kehittymistä, enkä ole ikinä todistanut mitään niin ihmeellistä, kuin mitä tämä ihmiseksi tuleminen on. Joka päivä lapsi oppii jotain uutta, oli se sitten tapa kiivetä jonkin uuden ja vaarallisen korkealla sijaitsevan paikan päälle, tai vain sana, joita muuten tarttuu ipanaan kuin itikoita auton tuulilasiin. Joka päivä saan olla ylpeä siitä, että "tuo on minun". Ehkä tämä aika on tarkoitettu tasapainottamaan sitä, kun napero kasvaa teiniksi ja keskittyy lähinnä olemaan ärtyisä ja katsomaan eroottista viihdettä (näin nätisti sanottuna) mistä ikinä tulevaisuuden teinit sitä katsovatkaan.
Tänään kävimme kaksivuotisneuvolassa. Ilmeisesti poitsu on kaikin puolin hyvässä kuosissa, kun neuvolan - en voi sanoa täti, sillä minua kalvaa epäilys, että saatan olla kyseistä neuvolan tätiä vanhempi tai ainakin suurin piirtein saman ikäinen, mikä muuten on syvältä arseesta, koska olen tottunut olemaan nuorin ja kaunein - neiti tuntui olevan enemmän huolissaan meidän vanhempien jaksamisesta, aikuiskontakteista, tukiverkoista ja verkkosukkahousuista. Pojalta mitattiin perinteiset pituus, paino ja päänympärys. Yritin saada ylöskirjatuksi myös oman ja pojan hauiksenympärysten erotuksen, siinä vakaassa uskossa, että olisin jäänyt useita senttejä voitolle, mutta ehdotukseeni ei suhtauduttu suopeasti. Kaksivuotisneuvola tarkoittaa muuten sitä, että poitsu on piakkoin kaksivuotias. Iso kolli siis. Kohta sillä on naama täynnä finnejä ja huono itsetunto. Kuten ehkä huomaatte, viittaan jatkuvasti tulevaisuuteen. Tämä voi johtua lähestyvästä kolmenkympinkriisistä, sillä pojan syntymäpäivän kieppeille osuvat omanikin, ja tulen olemaan taas vuoden verran ryppyisempi ja lähempänä tuhkausta kuin ennen. Sitä paitsi tuo kirottu aika vaan jatkaa juoksuaan koko ajan kovempaa, enkä enää tahdo pysyä matkassa. Pian putoan kyydistä ja menetän kaiken tietouden siitä, mikä on hip, pop, cool tai viimeisin Internet meemi. Katkeransuloista on vanheneminen, viisautta tulee jatkuvasti lisää, mutta se kertyy kaikki vyötärölle.
Loppuun taustamuutoksen merkeissä kuva merestä: Isi ja poika, auringonlaskun kahlaajat.
On elonkorjuun aika, ja kesän viimeiset päivät valuvat sormien välistä kuin kulhollinen unihiekkaa, ennen kuin pohjoisen ikuisuuksia kestävä talviuni saavuttaa meidät. Nyt kun menin unihiekan mainitsemaan, niin kerrottakoon Naan mielipide Nukku-Matin funktiosta. Nukku-Matin tehtävä on ilmeisesti pelkästään tuoda mehua. Ja jostakin syystä unihiekkaa löytyy miltä tahansa tavalliselta hiekkalaatikolta. En ole vielä kovankaan ajattelutyön tuloksena saavuttanut vastaavankaltaista päättelymetodia, joka johtaisi moisten väitteiden esittämiseen. Uskon sen johtuvan akuutista LSD:n puuteesta.
Pikkuihmisen puheen kehittyminen ilmentää tietysti myös ajattelun kehittymistä, enkä ole ikinä todistanut mitään niin ihmeellistä, kuin mitä tämä ihmiseksi tuleminen on. Joka päivä lapsi oppii jotain uutta, oli se sitten tapa kiivetä jonkin uuden ja vaarallisen korkealla sijaitsevan paikan päälle, tai vain sana, joita muuten tarttuu ipanaan kuin itikoita auton tuulilasiin. Joka päivä saan olla ylpeä siitä, että "tuo on minun". Ehkä tämä aika on tarkoitettu tasapainottamaan sitä, kun napero kasvaa teiniksi ja keskittyy lähinnä olemaan ärtyisä ja katsomaan eroottista viihdettä (näin nätisti sanottuna) mistä ikinä tulevaisuuden teinit sitä katsovatkaan.
Tänään kävimme kaksivuotisneuvolassa. Ilmeisesti poitsu on kaikin puolin hyvässä kuosissa, kun neuvolan - en voi sanoa täti, sillä minua kalvaa epäilys, että saatan olla kyseistä neuvolan tätiä vanhempi tai ainakin suurin piirtein saman ikäinen, mikä muuten on syvältä arseesta, koska olen tottunut olemaan nuorin ja kaunein - neiti tuntui olevan enemmän huolissaan meidän vanhempien jaksamisesta, aikuiskontakteista, tukiverkoista ja verkkosukkahousuista. Pojalta mitattiin perinteiset pituus, paino ja päänympärys. Yritin saada ylöskirjatuksi myös oman ja pojan hauiksenympärysten erotuksen, siinä vakaassa uskossa, että olisin jäänyt useita senttejä voitolle, mutta ehdotukseeni ei suhtauduttu suopeasti. Kaksivuotisneuvola tarkoittaa muuten sitä, että poitsu on piakkoin kaksivuotias. Iso kolli siis. Kohta sillä on naama täynnä finnejä ja huono itsetunto. Kuten ehkä huomaatte, viittaan jatkuvasti tulevaisuuteen. Tämä voi johtua lähestyvästä kolmenkympinkriisistä, sillä pojan syntymäpäivän kieppeille osuvat omanikin, ja tulen olemaan taas vuoden verran ryppyisempi ja lähempänä tuhkausta kuin ennen. Sitä paitsi tuo kirottu aika vaan jatkaa juoksuaan koko ajan kovempaa, enkä enää tahdo pysyä matkassa. Pian putoan kyydistä ja menetän kaiken tietouden siitä, mikä on hip, pop, cool tai viimeisin Internet meemi. Katkeransuloista on vanheneminen, viisautta tulee jatkuvasti lisää, mutta se kertyy kaikki vyötärölle.
Loppuun taustamuutoksen merkeissä kuva merestä: Isi ja poika, auringonlaskun kahlaajat.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Kapteenin Logi 0072
Hyvää heinäkuuta jalo lukijakunta, ja hyvää hääpäivää hani! Tänään tulee täyteen pari vuotta pallo jalassa ja yksitoista vuotta yksissä tuumin. Pariutumisaiheen parissa pyöriessä aloitetaan muutenkin. Poika oli vastikään ensimmäistä kertaa kaksi yötä kokonaan ilman vanhempain läsnäoloa, kun kävimme juhlistamassa ystäväpariskunnan häitä Lapin mystisillä mailla ja mannuilla. Kuulemani mukaan untuvikko oli ollut hyvillä mielin ja nukkunut päikkärinsä ja yönsä paremmin kuin kotona konsanaan. Heti kotiin päästyämme alkoikin taas vaihtelun vuoksi hirvittävä taistelu nukkumisen kanssa, kun itsepäinen juniroi ei suostunut pysymään vuoteessaan.
Kun näin omistautuneena vanhempana pääsee keskimäärin kerran vuodessa vaihtamaan vapaalle, tuli tietysti tehtyä se perinteinen virhe, että menin nauttimaan yli soveliaan annoksen ilolientä. Vietimme häitä edeltäneen päivän ystäväin mökillä, ja onnistuin vastuuttomassa tilassa polttamaan sormeni jokusenkymmentä minuuttia tulilla lämmenneeseen folioiseen grillausastiaan, minkä lisäksi yritin polttaa itseni roiskimalla päälleni lähes kiehuvaa vettä saunan puulämmitteisestä vesipönikästä. Huolimatta kunnostani joka johti edeltäneisiin älynväläyksiin onnistuimme kuitenkin voittamaan yön kähmässä pelatun kahden parin kaksintaistelun Aliaksessa, mistä olen yhä hyvin ylpeä. Vähemmän ylpeä olen seuranneesta päivästä, jolloin vietin aamunpäivän kärsien sängyssä tuhansista helvetin tuskista, ja ruoan elimistössäpitoepäonnistumisien parissa. Tyhmästä päästä kärsii ainakin suurin osa vyötärön yläpuolisesta ruumiista. Selvisin kuitenkin häihin, en sano kunnialla, mutta selvisin.
Mutta se minusta ja uskomattomasta itsekontrollistani. Lähiaikoina pissa on ollut huushollissamme päivän sana. Napero kaivelee jatkuvasti munaskuitaan, kuten miehen kuuluu, mutta tämän seurauksena pissaelin ei osoita oikeaan suuntaan - eli vaippaa kohti - vaan ihan minne sattuu. Tähän mennessä onnettomuuden uhriksi ovat joutuneet pojan sänky, pehmomuumipappa, meidän sänkymme, lattia ja sohvan patjat. Muulla ei ole niin väliä, mutta sänkymme ja sohvan vaahtomuovisisuksille en ole keksinyt pesumenetelmää.
Poitsu tietysti juttelee koko ajan enemmän ja enemmän. Totta kai minun piti mennä testaamaan lapsen lingvististä lahjakkuutta. Noin viidentoista sekunnin harjoittelun seurauksena kämpässämme kajahtelee aina välillä iloinen PERKEPE! Yksi konsonantti sinne tai tänne.
Kun näin omistautuneena vanhempana pääsee keskimäärin kerran vuodessa vaihtamaan vapaalle, tuli tietysti tehtyä se perinteinen virhe, että menin nauttimaan yli soveliaan annoksen ilolientä. Vietimme häitä edeltäneen päivän ystäväin mökillä, ja onnistuin vastuuttomassa tilassa polttamaan sormeni jokusenkymmentä minuuttia tulilla lämmenneeseen folioiseen grillausastiaan, minkä lisäksi yritin polttaa itseni roiskimalla päälleni lähes kiehuvaa vettä saunan puulämmitteisestä vesipönikästä. Huolimatta kunnostani joka johti edeltäneisiin älynväläyksiin onnistuimme kuitenkin voittamaan yön kähmässä pelatun kahden parin kaksintaistelun Aliaksessa, mistä olen yhä hyvin ylpeä. Vähemmän ylpeä olen seuranneesta päivästä, jolloin vietin aamunpäivän kärsien sängyssä tuhansista helvetin tuskista, ja ruoan elimistössäpitoepäonnistumisien parissa. Tyhmästä päästä kärsii ainakin suurin osa vyötärön yläpuolisesta ruumiista. Selvisin kuitenkin häihin, en sano kunnialla, mutta selvisin.
Mutta se minusta ja uskomattomasta itsekontrollistani. Lähiaikoina pissa on ollut huushollissamme päivän sana. Napero kaivelee jatkuvasti munaskuitaan, kuten miehen kuuluu, mutta tämän seurauksena pissaelin ei osoita oikeaan suuntaan - eli vaippaa kohti - vaan ihan minne sattuu. Tähän mennessä onnettomuuden uhriksi ovat joutuneet pojan sänky, pehmomuumipappa, meidän sänkymme, lattia ja sohvan patjat. Muulla ei ole niin väliä, mutta sänkymme ja sohvan vaahtomuovisisuksille en ole keksinyt pesumenetelmää.
Poitsu tietysti juttelee koko ajan enemmän ja enemmän. Totta kai minun piti mennä testaamaan lapsen lingvististä lahjakkuutta. Noin viidentoista sekunnin harjoittelun seurauksena kämpässämme kajahtelee aina välillä iloinen PERKEPE! Yksi konsonantti sinne tai tänne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)