Kapteenin Logi 0053

Niin se aika vain karkaa käsistä, jaloista, ovista ja ikkunoista. Edellisen Logimerkinnän jälkeen olen viettänyt viikon valtion sponsoroimalla kesäleirillä ahkerasti telttaillen ja hyttysiä hätistellen, sekä tehnyt töitä. Hoitovastuu pojasta siirtyy yhä enemmän äitinsä harteille, kun minun täytyy peripatrarkiaaliseen tapaan ottaa vastuu leivän kantamisesta pöytään. Valitettavasti leipä ei pysy kauaa pöydällä, sillä poika tiputtaa sen lattialle.

Nassikka lähti viimein joten kuten liikkeellekin. Tyypilliseen tapaansa poika ei kuitenkaan älyä tehdä asioita helpoimmalla mahdollisella tavalla, vaan modifioi käyttäytymistään siten, että asioiden suorittaminen on joko vaikeaa tai ainakin vaikean näköistä. Vaimo kuvaili jälkikasvumme lahjakkaasti suorittamaa ryömimistä hyvin osuvasti. Lapsukainen näyttää alaraajoihinsa haavoittuneelta elokuvasotilaalta, joka epätoivon vimmassa pyrkii etenemään pelkästään käsillään itseään liikuttaen. Toiminta herättää sekä säälin, että huvituksen tunteita.

Olen hylännyt ajatuksen, että lapsi suostuisi jossakin välissä luopumaan itsetuhoisesta käytöksestään. Mitä isommaksi poitsu kasvaa, sitä hienostuneempia ja vaarallisempia tapoja hän keksii itseään vahingoittaakseen. Kiipeäminen olohuoneen pöytää ja TV-tasoa vasten on suosittu harraste, sillä kummassakin on hyvin terävät kulmat ja erinomainen mahdollisuus kaatua naama edellä kyseisten huonekalujen reunoihin. Muuta ylen ihanaa toimintaa on muovipussien käsittely, kengänpohjien nuoleminen, sekä lentoon pyrähtäminen korkeista paikosta kuten hoitotaso, syli, sohva tms. Koska vaahtosammutin ei ymmärrä puhetta, selittämäni kansanviisaudet kuuseen kurkottamisesta ja kertomani tarut antiikin mytologiasta Ikaroksineen ja vahasiipineen kaikuvat kuuroille korville. Syöttötuolissa istuessa pojan on aivan pakko yrittää potkia pöydästä vauhtia, että koko hökötys saataisiin sitä myöten kumoon. Kaiken kaikkiaan lapsi on siis muuttunut hyvin helppohoitoiseksi ja hänet voi huoletta jättää vahtimaan itseään päiväkausiksi.

Lopuksi pohdittavaa Murphyn lakia sivuavasta elämän tosiasiasta. Miksi, oi miksi, lapsi kusaisee seitsemän miljoonan euron karvalankamatolle juuri siinä välissä kun häneltä otetaan vaippa pois, ja vaipan poisottaja on hakemassa uutta vaippaa? On aivan sama onko läsnä viisi vai 15 minuuttia ennen kuin lähtee hakemaan vaippaa, puolialaston lapsi ottaa ja laskee alleen saman tien kun hoitohenkilökunta poistuu näkyvistä. Olen alkanut epäillä tapahtumain tahattomuutta...

Kapteenin Logi 0052

Ensimmäisestä kunnon sairastelusta taidetaan olla selvitty. Kuume nousi parina päivänä 39:ään asteeseen, mutta saatiin kiltisti laskettua lääkitsemällä. Ruoka- ja juomahalu olivat poitsulla välillä todella alamaissa. Kun tuttipullo sisältöineen ei millään tahtonut kelvata, pyrin nesteytämään nuorukaista lääkeruiskun kautta annetulla vedellä. Päätään ja käsiään heiluttavan, ja suutaan tiukasti supussa pitävän lapsosen pakkojuottaminen osoittautui kohtalaisen haasteelliseksi, joten puolipäivää kotimme toimitti vesipuiston virkaa. Tämä toiminta päättyi onnellisesti siten, että yhden ruokailun jälkeen, kun olin hetken aikaa sihtaillut ruiskulla maitoa lapsen suuhun (ja ympäri keittiötä) nassikka oksensi noin 386 litraa itsensä ja sitterin päälle.

Palataan vauvauinnin ihmeelliseen maailmaan sen verran, että ennen hiukan ongelmainen sukeltelukin on alkanut luonnistua. Siis pojalta. Itsehän olen verrattavissa vähintään karibialaisiin helmensukeltajiin, sillä pystyn sukeltamaan ainakin kahteen metriin silmät auki, ja pidättämään hengitystäni yli 30 sekuntia. YLI 30! Vauvasukeltamisen vaikeus meni selkeästi vanhempien piikkiin, sillä konsultoituamme vetäjää, tajusimme että sukeltelussa huomiomme oli kiinnittynyt lähes yksinomaan omaan tekemiseemme ja pojan valmistaminen, rohkaisu ja kehuminen sukeltamisen yhteydessä olivat jääneet vaille huomiota.

Nassikan taitorepertuaariin on ilmestynyt uusi varsin ärsyttävä ominaisuus: hampaiden narskuttelu. Siitä äänestä tulee sellainen selkäpiitä karmiva tunne, kun lapsukainen pyrkii murentamaan jo valmiiksi vaillinaista purukalustoaan olemattomiin. Narskuttelun vaatima ilme on toisaalta näkemisen arvoinen. Alaleuka pitkällä narskutteleva mutruhuuli on maailman suloisin otus.

Kapteenin Logi 0051

Fysioterapeutilla saatiin käytyä ja yllätys yllätys meidän versiossa ei ollut mitään vikaa. Poitsu alkoi sopivasti vihdoinkin pyörähdellä muutamaa päivää ennen fysiolla käyntiä. Naperon tietoisuus ympäröivästä maailmasta kasvaa kasvamistaan. Esimerkiksi mammanpoika päästää melko usein rääkäisyn kun äitinsä kehtaa poistua huoneesta. Poju osaa siis vaatia huomiota, ja harjoittaa osaamistaan ihan kiitettävästi.

Huomion lisäksi vaativuutta osoitetaan myös tavaroita kohtaan. Jos jotakin erittäin haluttavaa esinettä kehtaa yrittää ottaa naperolta pois, esittää tämä parin sivun mittaisen vaadelistan, jolla hiusharjan/kännykän/tietokoneen hiiren/kaukosäätimen menetys on korvattava.

Olen keskittynyt Logissa purnaamaan lapsenhoidon vaativuutta ja vaikeuksia, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että enimmäkseen saamme seurustella nauravaisen ja leikkiväisen ihmisenpoikasen kanssa. Kun huolenaiheet liikkuvat arkisissa lapsenhoidollisissa ongelmissa, kuten syöttämisestä selviämisessä ja nukuttamisen onnistumisessa, ei voi kuin todeta olevansa jokseenkin onnekas. Tämä valaistuminen hiipi mieleeni nyt kun poikanen on ensi kertaa kunnolla kipeänä, hiukan yli 38 asteen kuumeessa. Kuumeen ja sen aiheuttaman väsymyksen lisäksi poju kuitenkin vaikuttaa olevan hyvässä kuosissa, eiköhän se siitä.

Kapteenin Logi 0050

Haudi hou! Puolisataa Logimerkintää, härregyyd...

Vauva muuttuu yhä inhimillisemmäksi. Selkeästi sen päässä liikkuu jo muutakin kuin silmät, nimittäin kieli. Poitsu on siis oppinut maiskauttelemaan kielellään kitalakea vasten. Mutta eihän tuo ole kummakaan että alkaa suussa napsua kun kesän terassikelit lähestyvät.

Pari viikkoa sitten oli edellinen neuvolakäynti. Käynnin yhteydessä selvitetyt strategiset mitat ovat paino: 9,6 kiloa ja pituus 72,5 senttiä. Kohtuullisen raskas möhkäle jatkuvasti kanniskeltavaksi. Yläselän, hartioiden ja niskan lihaksistot ovat suhtautuneet kanniskeluun uskomattoman positiivisella tavalla; vetäytymällä puolustusasemiin ja kestojumiin. Olen nyt kolme viikkoa harkinnut soittavani ajan hierojalle, mutta aikaansaavana persoonana en ole saanut aikaan ajan varaamista.

Napero ei vieläkään suostu vierimään. Jos seuraavan kuukauden aikana asiaan ei tule muutosta, pääsemme näyttämään sammaloituvaa vauvaamme fysioterapeutille. Mielestäni lapsosella on kaikki edellytykset liikkumiseen, paitsi halu. Itsepäinen tapaus, selkeästi äitiinsä tullut, sillä itse olen lähes kaikin puolin täydellinen.

Kapteenin Logi 0049

On siis kevät
kuljen roskiksen kantaan
tuuli tuulee siinä missä sadekin jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää ostaan
konkurssin koin, koska vaipat paljon maksaa
kevät - Kuljen roskiksen kantaan
nenä ei haista, vaikka kakkapussii kantaa,
kevät - Pystynkö jotain panttaan