perjantai 26. helmikuuta 2010

Kapteenin Logi 0042

Vauvalla on hampaat. Ja hemmetin terävät sellaiset. Tämän sain tuta kun nassikka puraisi minua nenästä. Hampaitaan poika testaa myös kaikkeen mitä saa pöydiltä käsiinsä sylissä kököttäessään. Nassikka on kuin paraskin vakooja siepatessaan huomaamattomasti ja salamannopeasti esimerkiksi nappikuulokkeet nenäni alta. Havahdun harjoittelevan kleptomaanin toimiin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun hän on työntämässä johtoa hyvää vauhtia suuhunsa.

Poitsu harjoittaa myös istumista koko ajan hiukan itsenäisemmin. Se ei kuitenkaan vielä suju yhtä ammattimaisesti kuin meiltä täysikasvuisilta ja kokeneilta istujilta, joten silloin tällöin painovoima vie voiton ja tönkkö lapsi kellahtaa kuin keila pää edellä lattiaan. Olemme odottaneet innokkaina, että lapsonen alkaisi liikkua. En kuitenkaan ole enää kovin varma siitä haluanko tuholaisen liikahtavan omin avuin yhtään mihinkään. Paikallaan ollessaankin napero tuntuu pystyvän tuhoamaan kaiken yllättävän laajalla säteellä. Jostakin syystä lapsella on sellainen päähänpinttymä, että tavarat pöydillä kuuluvat joko suuhun tai lattialle, useimmiten molempiin; maistiaisen kautta matolle.

Osoituksena siitä järjettömästä määrästä älyä joka minulle on suotu, tein eilen mullistavan havainnon. Autoomme saa lapsen turvakaukalon kiinnitettyä isofix-kiinnityksellä. Isofixillä turvakaukalon sen osan johon itse koppa kiinnitetään, saa autoon ”turvallisesti, vaivattomasti ja nopeasti”. Totesin eilen tämän kaiken olevan totta, luettuani auton käyttöopasta hetkelliseen tylsyyteen ja lyötyäni vempeleen isofixillä autoon kiinni. Tähän mennessä olin käyttänyt turvavöitä, joka on toinen mahdollinen kiinnitysmetodi. Olen kuitenkin aina pitänyt turvavyökiinnitystä surkeana, sillä koppa alustoineen pääsee siinä liikkumaan sivuttain luvattoman paljon. Lisäksi turvavyökiinnitys on isofixiin verrattuna jonkin verran työläämpi. En muista miksi tai miten olin tullut siihen tulokseen, että automobiilissamme ei isofix-kiinnitysmahdollisuutta ole, mutta näin olin joka tapauksessa jossakin vaiheessa päättänyt. On se hyvä, että tajusin erheeni ajoissa. Kun poika painaa yhdeksän kiloa, saa hänet istuttaa uuteen, isommille lapsosille tarkitettuun turvaistuimeen. Joka muuten on jo hankittu. Kävimme pari päivää sitten neuvolassa. Pikkujäppinen painoi 8,5 kiloa. Kerpele.

Ei kommentteja: