Taas on laiskottanut urakalla, joten kirjoittelu on jäänyt vähiin. Uusi kuukausi on kuitenkin hyvä avata päivityksellä. Käytiin vilkaisemassa ystäväin tuoretta tyttövauvaa jokin aika sitten. Kylläpä se vaan nopsaan unohtuu kuinka pieni tuo meidänkin möhkäle alunpitäen oli. Nyt poitsun paino on jotain kahdeksan kilon kieppeillä ja hänen liikuttelunsa turvakaukalossa alkaa olla kohtuu rasittavaa, jopa haastavaa. Tunnen itseni aina äärettömän hölmön näköiseksi, kun joudun nojaamaan heiveröisen varteni 45 astetta kantokädestä vastakkaiseen suuntaan pitääkseni itseni ja vauvallisen kantokopan pystyssä.
Juniorille tarjottiin juuri elämänsä ensimmäistä maissinaksua mutusteltavaksi. Kymmenen sekunnin sisään poju ehti sotkea sillä paitansa ja naamansa, sekä säikähtää maissinaksun syömistä niin pahanpäiväisesti että tuli poru. Onhan se ihan käsittämättömän pelottavaa puuhaa tuo syöminen.
Olen yrittänyt motivoida itseäni palaamaan arkeen ja koulun penkille. Aika on kulunut poitsun syntymän jälkeen niin maan mahdotonta vauhtia, ja olen jämähtänyt omaehtoiselle pidennetylle isyyslomalle. Myös lapsenhoitovastuun kaataminen vielä suuremmaksi osaksi paremman puoliskon harteille tuntuu epäreilulta, mutta pikkuhiljaa ne Flegmaattisen Maisterin paperit on kai hankittava. Ellei muun vuoksi niin siltä varalta, että pääsee Soft Embo loppumaan.
1 kommentti:
Toinen kerta toden sanoo, yksi maissinaksu mutusteltu tänään!
Lähetä kommentti